Postausten postaus

Luemme enemmän muista kielistä käännettyjä kuin alun perin suomeksi kirjoitettuja tekstejä. Vaikka kääntäminen ja käännöstuotteet ovat osa jokapäiväistä arkeamme, niille ei paljon korvaa lotkauteta.

Käännösvalinnoissa riittää mielestäni runsaasti ihmeteltävää. Olen jo aiemmin kirjoittanut, miten soma huorinteko otti ja vaihtui raamatunkäännöksessä brutaaliksi aviorikokseksi. Olipa merkitys sama tai ei, ainakin tyyli ja mielikuvat muuttuvat.

Raamattu onkin vanhana kulttuurimonumenttina kelpo esimerkki, koska monilla on tulinen viha-rakkaussuhde siihen. Vanhan testamentin runollinen kirja nimeltä Korkea veisu (v. 1933 käännös) vaihtui Laulujen lauluksi (v. 1992 käännös) nykyaikaisempaan raamatunkäännökseen. Muissa eurooppalaisissa kielissä käytetään vaihtelevasti jompaakumpaa muotoa tai paikoin molempiakin sekaisin.

Laulujen laulun nimeen vannovat englanti (Song of songs), espanja (Cantar de los Cantares) ja ranska (Cantique des Cantiques). Korkeaan veisuun jämähtäneitä konservatiivikieliä ovat sen sijaan ruotsi (Höga visan), saksa (Hoheslied) ja hollanti (Hooglied). Ilmeisesti Laulujen laulu on alkukielelle uskollisempi nimi.

Jos suvaitaan siirtyminen kaupallisempiin ympyröihin, niin voisimme katsastaa automme lisäksi Suomessa Leijonan luolana (ensimmäisellä kaudella Leijonan kita) tunnetun viihdeohjelman vastineita eri kielissä. Ohjelmassahan halutaan luoda uhkaava asetelma mitättömästä hakijahiirulaisesta, joka päätyy ison leijonalauman piirittämäksi.

Mutta Britanniassa ja Hollannissa leijonat ovatkin vaihtuneet lohikäärmeiksi ja Yhdysvalloissa ja Israelissa haiksi. Formaatin alkuperäismaassa Japanissa sijoittajat ovat (raha)tiikereitä. Egyptissä ohjelman nimi on salamyhkäisesti vain Projekti, Itävallassa lupaavasti 2 minuuttia, 2 miljoonaa.

Tšekissä nimi on poimittu toisen maailmansodan liittoutuneiden suurhyökkäykseen liittyvästä D-daystä: Den D. Samalla den viittaa englannin luola-sanaan. Puolassa on erehdytty sekoittamaan kaksi tv-kisaa nimellä Dragon’s den – How to be a millionaire. Espanjassa heitetään pallo hakijalle: Sinun mahdollisuutesi.

Vanha kunnon Liisa ihmemaassa on jo vuosia sitten loihdittu muotoon Alicen seikkailut ihmemaassa. Kääntäjänä on ollut sattumoisin Alice Martin – nepotismia? Minun modernisointini koskee Lumikkia, jossa ilkeä kuningatar ei kysyisikään

”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin?”

vaan

”Kerro, kerro peili, kuka on maassa kaunein?”

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Vastauksia kielen suuriin kysymyksiin

Tulkitaanko v ja w aakkosissa samaksi kirjaimeksi?

Suomen kielessä w on ollut aiemmin vain v-kirjaimen typografinen esitysmuoto (esim. wanha <> vanha). Toisaalta yhdellä kirjaimella eroavat nimet Valkama ja Walkama järjestetään hakemistoissa v-kirjaimen alla periaatteella v ennen w:tä.

Suomi ja suomen kieli kansainvälistyvät kuitenkin siihen malliin, että v:n muunnelmat voisi erottaa kokonaan omiksi kirjaimikseen, koska niillä ilmaistaan aivan eri sanoja. Jos nykylukija etsii tietokirjan hakemistosta vaikkapa wasabia, osaako hän etsiä sanaa v-sanan kohdalta eikä wasta w:stä? Tuskin.

Mitä tarkoittaa Holby cityn sairaalasarjassa ”ristattu veri”?

Veren ristaamisella varmistetaan sen sopivuus potilaalle. Ennen verensiirtoa luovuttajan ja vastaanottajan verelle tehdään koe yhteensopivuuden varmistamiseksi. Ristattu veri on siis tämän kokeen lopputulos.

Jos järveen muodostuu levää, mitä sanaa siitä voisi käyttää?

Kysyin termiä yhdeltä Suomen johtavista levätutkijoista, mutta vakiintunutta termiä ei ole. ”Levääntyminen” ja ”levättyminen” saivat eniten kannatusta, mutta levätutkijalla tuhraantui pohdintaan niin paljon aikaa, että hänen omat tutkimustyönsä ovat nyt aivan levällään.

Miten kirjoitetaan ilmasta maahan aseistus?

Oikein on ”ilmasta maahan -aseistus”. Ajatusviiva ei sovi ensimmäiseen rakoon, koska ääripäitä ilmaistaan kieliopillisesti jo elatiivilla (-sta) ja illatiivilla (-han). Ja koska ensimmäisessä, määritteellisessä osassa on useampi kuin yksi sana, tulee yhdysviivan edelle totta kai väli.

Mikä on ”etäopetuksen” vastakohta?

Lähiopetus. Toisinaan puhutaan myös kontaktiopetuksesta, joka sopiikin hyvin nykykoulujen oppituntien kontaktilajeihin.

Monentenako olet, jos ohitat kilpailussa toisena olevan?

Olet toisena. En mene noin helppoon.

Mitä tarkoittaa Atrian fileeleikkeen pakkauksessa mainittu ”vapaana kasvanut pehkulattialla”?

Minun pitäisi jo painua pehkuihin, mutta vastaan vielä tähän. Pehku tarkoittaa tässä yhteydessä ’karjan alusia’ (Kielitoimiston sanakirja). Maalaisromantiikkaa huokuva sananvalinta yhdistettynä vapaaseen kasvualustaan, joka vastaa nykypäivänä A4-arkkia ja entisaikaan vastasi Nooan arkkia, herättelee valveutuneessakin kuluttajassa lämpimiä mielikuvia.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Tabutetaanko esitykselle?

Suomen kielen rumin sana ja suurin tabu on neekeri-sana. Mitä tuosta tunteita herättävästä sanasta pitäisi ajatella vuoden 2017 kynnyksellä ja miten vallitsevaan tilanteeseen on päädytty? Voiko pelkkä sana olla itsessään demoninen ja läpeensä paha?

Vanhempi polvi törmäsi neekeri-sanaan jo aakkosia opetellessaan, kun tuli N-kirjaimen vuoro. Sana oli 1950-luvulla sikäli neutraali, että ainakaan sen tyyliarvoa ei kukaan kyseenalaistanut. Se ei ihmisten mielissä edustanut kategorista pahuutta, vaan se oli ajan henkeä, sana muiden joukossa.

Poliittinen korrektius rantautui meille Yhdysvalloista, jossa nigger-sana on ollut Oxfordin sanakirjan mukaan ”hyvin loukkaava” jo 1700-luvulla. Viimeistään 1950-luvulla sana alkoi kadota amerikkalaisesta populaarikulttuurista ja 1970-luvulla suomalaisesta.

Sittemmin neekeri-sana on jäänyt kummittelemaan vain vanhoihin kulttuurituotteisiin, joista osaa on käyty putsaamassa jälkikäteenkin. Astrid Lindgrenin perikunta taipui vaihtamaan ruotsinkielisten Peppi-kirjojen neekerikuninkaan Etelämeren kuninkaaksi vuoden 2014 uuteen painokseen.

Poliittisen korrektiuden vaatimukset johtavat herkästi varjonyrkkeilyyn kaikenlaisella pikku näpertelyllä ja holhoamisella – kyse on lopulta vain kirjainjonosta. Jos esimerkiksi terveyskeskusosastolla makaava harmaa pantteri puhuu hoitajastaan ”neekerinä”, käyttääkö hän sanaa neutraalissa vai negatiivisessa hengessä? Aivan, merkitys syntyy puhujan asenteesta ja käyttöyhteydestä.

Tämä saa tukea myös valtavirtaisesta kielitieteestä. Sanoilla ei ole kiveen hakattuja merkityksiä, vaan merkitykset muotoutuvat kieliyhteisössä. Kussakin kontekstissa sanoja käytetään eri tavoin, ja niiden merkityksistä käydään koko ajan tietoisia ja tiedostamattomia neuvotteluja. Kukaan ei voi omin päin luoda kiellettyjen sanojen listaa. Kieli on paradoksaalisesti sekä hyvin yksityinen että hyvin sosiaalinen ilmiö.

Paraneeko maailma siis sanoja muuttamalla? Tuleeko maailmasta puhtaiden sanojen myötä ihanan pumpulinen todellisuus, jossa kaikki hymyilevät toisilleen ja paijaavat toistensa pörröpäitä?

Kyllähän mustakin luokittelee ihmisiä ikävään sävyyn, samoin värillinen. Niitä käytettäessä ihmisiä lokeroidaan (ihon)värin perusteella. Jos kielenkäyttäjä todella haluaa syrjiä muita ihmisryhmiä, hän tekee sen sanoista välittämättä ja huolimatta. Vastaavasti todelliseen rasismiin on hyödytöntä puuttua heristämällä sormea yksittäisille sanoille ja niiden käyttäjille.

Ilta-Sanomien jalkapallosivuilla muisteltiin kesällä ”Höyry” Häyrisen MM-kisaselostusta vuodelta 1990. Tuossa otteluselostuksessa päästeltiinkin höyryjä oikein toden teolla, sillä selostaja kuvaili yksityiskohtaisesti pelaajien ulkonäköä ja arvioi pelaajien rotuja aina mestitsistä neekeriin. Kyse ei ollut pelkästään neekeri-sanasta, vaan ihmisten ulkonäköä arvosteltiin muutenkin täysin tarpeettomasti.

Syksyllä 2015 oli eräs kaupan työntekijä soittanut hätäkeskukseen varkaista, joita hän kuvaili ”kahdeksi mustaksi kaveriksi”. Hätäkeskuspäivystäjä tarkisti rutiininomaisesti tuntomerkit kysymällä, tarkoittiko ilmoittaja ”siis ihan neekereitä neekereitä”. Syntyi somekohu. Keravan hätäkeskuksen päällikkö pahoitteli harkitsematonta sananvalintaa mutta puolusti myös päivystäjän vilpitöntä ja ammattimaista asennetta.

Tänä vuonna on kiistelty myös Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuvan nimestä. Teos on vuodelta 1960, eikä neekeri-sanalla ole ollut tarkoitus loukata. Elokuvan nimi on myös ajankuvaus, jolla on kulttuurinen itseisarvo. Jos elokuva valmistuisi nyt, nimi olisi tietenkin toisenlainen. Myös epätasa-arvo ja muut vastenmielisinä pidettävät ilmiöt ovat osa historiaa.

Asenne siis ratkaisee, välillä parodiahorisonttiin asti. Yhdysvalloissa on alettu karttaa adjektiivia niggerdly (’saita’), koska se muistuttaa huolestuttavasti nigger-sanaa. Niggerdlyn kantasana on keskienglannin nigon (sekin merkitykseltään ’saita’), kun taas nigger-sana pohjautuu espanjan ja portugalin negro-sanaan (’musta’). Sanojen alkuperät poikkeavat toisistaan kuin äärioikeisto äärivasemmistosta, mutta silti niggerdly-sanan käyttäjät ovat ajoittain joutuneet hankaluuksiin.

Tabut eivät myöskään noudattele aina logiikkaa. Murjaani on suomen kielessä periaatteessa neekeriin verrattava rienaus, mutta se on toistaiseksi jätetty rauhaan. Tiernapoikien laulussa esiintyvä ”murjaanien kuningas” saanee vielä odottaa hautajaissaattoa.

Kun minun lapsuudessani leikittiin Kuka pelkää mustaa miestä -leikkiä, kukaan ei edes ajatellut sen viittaavan tummaihoisiin, mutta nyt ainakin ajatellaan. Leikin nimessä käytetään nykyään turvallisempia värejä. Väri oli silti lapsille vain sattumanvarainen luonnehdinta.

Muusikko Mikko Alatalo oli lehtihaastattelussa vielä vuonna 2006 sitä mieltä, että hän voisi yleisön pyynnöstä esittää vanhan kappaleensa ”Kyllä sitä ny ollaan niin neekeriä, että”. Hän edellytti vain, että toivojat eivät ole uusnatseja. Tänä päivänä kysyttäessä Alatalo on varmaan jo ehtinyt polttaa kyseisen kappaleen tallenteet ja nuotit.

Suomessa ei siis ole neekeri-sanalle enää elintilaa. Miten on muiden kielten laita?

Neekeri-sana on englannin kielessä nykyään niin suuri karkeus, että siitä käytetään usein kiertoilmausta n-word, jottei sanaa turhaan mainittaisi (vrt. VT:n kymmenen käskyä). Mutta kun n-sana saavuttaa kuulijan aivot, hän ajattelee sanaa ”neekeri” ja sitten taas palaa tähän kiertoilmaukseen, niin kuin v-sanan tapauksessa. N-sana on yhtä kuin neekeri, mutta vain jälkimmäistä ei sovi sanoa. Tällä kielipelillä ei voiteta yhtään mitään.

Samanlainen taikausko eli karhunpalvojien piirissä, minkä vuoksi karhulle (vanh. oksi > otso) on vanhastaan runsaasti synonyymeja: kontio, mesikämmen ja metsän kuningas. Myös karhun karheaan turkkiin viittaava sana karhu on alun perin kiertoilmaus. Nykyihmisestä tällainen karhutabu tuntuu hupsulta.

Oxfordin sanakirjassa mainitaan myös se tunnettu paradoksi, että mustien keskuudessa sanaa käytetään neutraalisti: ”What’s up my nigger?” Musta voi siis kutsua toista mustaa neekeriksi. Suomessakin Mustan Barbaarin Salil eka salil vika -kappaleessa räpätään tietoisesti ”neekereistä”. Jos valkoinen räppäri tekisi kappaleesta coverin, mikä olisi seuraus? Jokaisella kielenkäyttäjällä pitäisi olla samat oikeudet kieleen ilman, että häntä arvioidaan hänen ihonvärinsä perusteella.

Ruotsin kielessä neger-sana myötäilee englannin kielen linjausta. Sielläkin sana on tunnettu jo 1750-luvulla. Ruotsin akatemian sanakirja ei kattavuudestaan huolimatta ota erityisesti kantaa tyylikysymyksiin mutta luonnehtii mustia ”ihmisryhmäksi, jonka tunnusmerkkejä ovat erittäin tumma (joskus suklaanruskea) iho, ilmavan kihara tukka ja paksut huulet”. Höyryjen päästelyä?

Virossa hiihdetään eri latua. Sanan neeger voi tavata jopa tiedotusvälineissä, eikä sen paheksunta muissa kielissä tunnu virolaisia hetkauttavan. Viron kielen instituutti korostaa, että sanojen loukkaavuus on sidoksissa asiayhteyteen, jossa niitä käytetään. Jos vaikkapa puhutaan rodusta yleisesti, sana on neutraali. Toisaalta rotua voidaan myös korostaa asiattomasti, jolloin sanalla voidaan loukata. Viron kielessäkään ei ole osuvia synonyymeja neeger-sanalle, vaikka jotkut ovatkin alkaneet käyttää tilalla sanoja must (musta), mustanahaline (mustaihoinen) ja tumedanahaline (tummaihoinen).

Suomessa Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Eija-Riitta Grönros ei vetoa tilannesidonnaisuuteen vaan kehottaa kokonaan välttämään neekeriä, koska sana loukkaa nykyään kaikissa yhteyksissä. Korvaaviksi synonyymeiksi esitetään ilmauksia musta ja mustaihoinen. Yhdysvalloissa ollaan tosin vielä pidemmällä: siellä ei välttämättä kelpaa enää sana black, sillä korrektein ilmaus tuntuu tällä hetkellä olevan African-American (afroamerikkalainen).

Kielitoimiston sanakirja tarjoaa silti neekeri-sanalle vielä neutraalia kuvallista käyttöä: ”Naisetko yhteiskunnan neekereitä (= syrjitty ryhmä)?” Mitä tällaisesta metaforasta pitäisi tuumia?

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | 2 kommenttia

Panostaisitte edes vähän

Verohallinnon nimissä on lähetetty pahaa-aavistamattomille suomalaisille ”aidohkon oloisia” huijausmeilejä. Veronpalautuksia kärkkyvän rahvaan joukossa lymyää yhä tomppeleita, jotka saavat verkkohuijarit ulostamaan sateenkaaren väristä hunajaa.

Huijausviesti on vielä vuonna 2016 tuttua konekäännettyä diipadaapaa. Asiakkaan puhuttelun jälkeen ensimmäinen kappale kuuluu:

Kun viimeinen vuotuinen laskelmat niiden vero- toiminnan olemme päättäneet, että olet oikeutettu saamaan veronpalautus € 244,79.

En edes jaksa tarttua punakynään. Jakelen vain kuivia huomautuksia. Eikö suomen kielessä enää ole yksikön ja monikon kongruenssia? ”Vuotuiset laskelmat”, haloo?

Vero- okei. Vero- mitä? Tä?

Mistä lähtien valuutan merkki tulee suomessa ennen rahamäärää? Takuuvarma merkki lähtökielenä kurkkivasta englannista. Yllättävä valopilkku on kuitenkin pilkku desimaalierottimena, mikä onkin kielenhuollon suositus suomen kielessä. Piste olisi ollut odotuksenmukainen välimerkki.

Täytä veronpalautuksen pyynnön ja antaa meille 6-9 päivää ja käsitellä sitä.

Objektin sijamuodoksi on valittu genetiivi (täytä pyynnön)? Olisitte edes käyttäneet maksullisia käännöskoneita ja –muisteja, sillä ne maksavat teidän bisneksessänne itsensä pian takaisin. Ja käskymuotona verbin perusmuoto (antaa), luoja paratkoon.

Antaa-verbi kuulostaa virkkeessä muutenkin keinotekoiselta. Ei viranomainen kehota alamaistaan antamaan 6–9 päivän käsittelyaikaa omalle päätöksenteolleen, vaan se luukuttamisen ja kyykyttämisen jälkeen tekee päätöksensä silloin kun joutaa.

Jos kansalaisen hälytyskellot eivät reagoi kymmeniin tällaisiin häirintäsignaaleihin ja ilmatilaloukkauksiin vasemmassa aivolohkossa, nostan kädet pystyyn. Tyhmästä päästä jne.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

See tuleb vanast rasvast

Yliopiston sähköpostiin kolahtelee vähän väliä pyyntöjä tulla – ilmaiseksi – opettamaan maahanmuuttajille suomen kieltä erilaisten kurssien, oppituntien ja tempausten muodossa. Muut kiireet kiilaavat kuitenkin edelle, vaikka opintopisteet ja työkokemus ja hyvä mieli ja maailman pelastaminen.

Suomessa asustelevan ulkomaanelävän on toki ehdottoman tärkeää hallita maamme valtakieli. Tärkein kielellä operoiva ammattiryhmä lienee lääkärit. Monella on kokemusta ulkomaalaistaustaisesta lääkäristä, jonka vastaanotolta poistutaan mietteliäänä resepti kourassa: Tajusinko oikein, mitä lääkäri ohjeisti? Tajusiko lääkäri, mitä minä yritin selostaa vaivoistani?

Nykyään EU- tai ETA-alueelta tuleva lääkäri saa vapaan liikkuvuuden ansiosta olla vapaasti ummikko, kun taas vaikkapa Chongqingistä tuleva endokrinologi joutuu suorittamaan kiperän kielikokeen tullakseen Härmässä laillistetuksi. Onneksi kielitaitovaatimuksia tiukennetaan pikkuhiljaa kaikille ulkomailta tuleville tohtoreille.

Vierastaustainen lääkäri joutuu oikeastaan opettelemaan monta kieltä. Arki- ja yleiskieltä tarvitaan normaalielämässä, mutta ammatin puolesta on pakko tuntea kosolti lääketieteen termistöä ja slangia, jotta oman alan viestintä sujuu eikä virkaveli päädy katsomaan nenänvartta pitkin.

Jos arvauskeskuskollega kirjoittaa röntgenlähetteen tuiki tavallisella maininnalla ”p.k. thx”, lääkärin kuin lääkärin pitäisi oivaltaa, että lähettävä lääkäri pyytää kohteliaasti keuhkokuvia.

Vaikka lääkärillä olisi menettelevä suomen kielen taito ja hän ymmärtäisi vaivatta vaikkapa potilaan käyttämän ilmauksen ”vuotoa on vähän”, tulkintavaikeudet kurkkivat jo nurkan takana, jos hänen repertoaaristaan puuttuvat muut kielen tyypilliset (ja loputtomalta tuntuvat) ilmaisumahdollisuudet. Potilas saattaakin luonnehtia, että ”vuoto on niukkaa”, ”vuoto on lähes tyrehtynyt”, ”vuotoa ei ole nimeksikään” tai ”vuoto on pysynyt hyvin kurissa” jne.

Suomen kieli on siis yksinkertaisesti hallittava hyvin. Vaivainen 20 minuutin vastaanottoaika hupenee äkkiä, jos potilaan pitää ryhtyä joka välissä selittämään sanojaan ja helpottamaan lauserakenteitaan. Vuoto-esimerkin tyyppisiä sudenkuoppia voisi keksiä loputtomiin jo siksikin, että suomi uralilaisena elovenatyttönä poikkeaa rakenteellisesti muiden kielikuntien, kuten indoeurooppalaisen kielikunnan, sekalaisista seurakuntanuorista.

Suomalaisessa lääketieteen sekakielessä sekoittuvat etenkin suomi, englanti ja latina, joten jos nämäkään eivät satu olemaan ulkomaalaiselle lääkärille tuttuja kieliä,  lääketieteellisen viestintäkokonaisuuden hallinta alkaa olla toivoton urakka.

Olen muuten aina ihmetellyt, miksi Leila Whiten ulkomaalaisille suunnatuissa suomen kielen oppikirjoissa opetetaan käsite ”mennä työhön” (yksikössä), vaikka jokainen syntyperäinen suomalainen sanoo menevänsä töihin (monikossa). Miksi ulkomaalaiselle halutaan aivan tietoisesti opettaa epätyypillinen ilmaisutapa?

Lääkärille tärkeintä viestintää on joka tapauksessa potilasviestintä. Potilaan pitää ehdottomasti ymmärtää lääkäriään ja lääkärin potilastaan. Mieluummin sitten puhutaan liian yksinkertaisesti kuin yritetään päteä mutkikkailla termeillä tai vaihdetaan englanniksi (!). Eikä ole kohtuutonta vaatia, että ulkomaalainen lääkäri tuntisi myös sellaisia tautien nimityksiä, jotka eivät ole välttämättä virallisia termejä mutta ovat silti vakiintuneita käsitteitä: sokeritauti, luukato, vesipää ja jakomielitauti.

Sanasto polveilee jo niinkin yksinkertaisissa käsitteissä kuin ”olla raskaana” (olla-verbi + essiivi) ja ”odottaa lasta”. Lääketieteen kielessä yleisin vastine on adjektiivi gravidi (’raskaana oleva’) sekä siitä johdettu substantiivi graviditeetti (’raskaus’). Tuo termi on peräisin latinasta, jossa se on tarkoittanut raskaana olevan lisäksi ’raskasta’, ’täyttä’, ’lastattua’ tai ’turvonnutta’.

Suomen kielessä on lisäksi ilmaus ”olla pieniin päin”, mutta annetaan sen pysyä munkkiretoromaanina. Kunhan ulkomaalainen lääkäri huolehtii siitä, että maksaa viulut kahteen pekkaan, jos niikseen tulee. Muuten tarvitaan Koivuniemen herraa.

PS. Otsikon lause on viroa ja viittaa siihen, että jokin tulee vanhasta tottumuksesta.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | 3 kommenttia

AMAE VANUTTU

Vain todellinen kielioppinero voi oivaltaa, mitä otsikossa olevat sanat tarkoittavat. Opettelin ne aikoinaan suomen kielen valintakokeeseen, sillä tapanani on opetella asioita ulkomuistista. Kun asiat on ensin opetellut raa’asti ulkoa, ne voi tarpeen tullen kypsinä kaivaa muistin sopukoista.

Tässä tapauksessa AMAE muistuttaa suomen kielen infinitiiveistä ja VANUTTU partisiipeista.

A = A-infinitiivi, postata

MA = MA-infinitiivi, postaamalla

E = E-infinitiivi, postaten

VA = postaava

NUT = postannut

TU = postattu

Vastaavien muistisääntöjen turvin ei tärkeitä kieliopin koukeroita pääse kuuna päivänä unohtamaan. Jos AMAE VANUTTU -sekasikiö on vaikea muistaa, sen kirjaimista voi muodostaa anagrammin: TEAM VANUATU. Sen taas voi opetella muistamaan siten, että kuvittelee päänuppiinsa tuon kauniin Oseanian saarivaltion kokoon nähden tasokkaan jalkapallomaajoukkueen. Lastenleikkiä, eikö totta?

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi