Peni vai koira?

Minulle joka kerta hekotetaan, kun käytän koiran tilalla sanaa peni.

Sana koira on modernia hapatusta, koska parhaan ystävämme nimitys on ollut suomen kielessä alun perin peni. Vielä varhaisemmaksi muodoksi on itse asiassa rekonstruoitu *pene, mutta peni kelvatkoon.

Penillä ja sen johdoksella penikalla (= koiran tai muun koiransukuisen eläimen pentu) on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, joten sanat ovat ainakin isoisän lampunoston ajalta, mutta todennäköisesti vielä paljon hämärämmästä historiasta, mahdollisesti jopa 6 000 vuoden takaa.

Yllättäen kun sanojen alkuperää valottaa lisää, paljastuukin, että myös koira on ikivanha substantiivi, joka tunnetaan kaukaisimmissakin sukukielissä. Miten sitten voidaan selittää kahtalaisuus koiran ja penin välillä?

Etäsukukielissä koiran merkitys on ollut ’urospuolinen eläin’. Tajusin vasta tätä kirjoittaessani, että nykykielessä tämän paikan on ottanut tietenkin koiras. Palikat loksahtelevat kohdalleen.

Kantauralissa eli vanhimmassa jäljitettävässä suomen kielen esimuodossa on luultavimmin ollut sana *koj(e), joka on tarkoittanut ’miestä’ tai ’ihmistä’ (vrt. englannin man monissa yhteyksissä). Tuon kantasanan pohjalta olisi muotoutunut nykykielinen koira. Muita tästä muodosta syntyneitä sanoja ei suomessa ole säilynyt.

Koira-sanan vakiintuminen tietyn lemmikkieläimen nimitykseksi ei siis ole aivan vanhinta perua, vaikka on koira ollut nykyisessä merkityksessään jo suomen kirjakielen alkuaikana 1500-luvulla. Tuolloin penikka tarkoitti ainakin Agricolan kielessä ’koiranpennun’ ja ’eläimen poikasen’ lisäksi ’lasta’ tai ’kakaraa’.

Peni jatkoi eloaan samantyyppisissä merkityksissä ilmeisesti enää murteissa, ennen kuin se vähitellen menetti elintilansa tykkänään.

Viron kielessä koer on samalla tavoin peruskirjakieltä, mutta peni on vielä säilynyt murteellisena kuriositeettina. Eestikaverini mukaan fraasi ”munia syövä peni” käännettynä viroksi viittaa melkoiseen typerykseen, joten ilmaus on vielä mukavasti hengissä.

Peninkulma ansaitsee vielä sanasen. Sen muodostumistapa on nimittäin pieni arvoitus. Todennäköisesti jälkiosa on epäsäännöllisesti lyhentynyt kuulua-verbin johdos, joko kuulema tai kuuluma.

Suomen murteissa onkin poimintoja muodoista peninkuulema tai peninkuuluma. Peninkulma on siis kirjaimellisesti viitannut siihen matkaan, jonka päästä koiran haukunnan voi kuulla. Ja tälle matkalle on annettu varsin täsmällinen mitta: reilut 10 kilometriä.

Oli miten oli, viimeisiä haikuja tästä ammoisista ajoista haukutusta nimityksestä peni kuulee enää koirien erisnimenä. Savon Sanomien selvityksen mukaan Peni oli 30. suosituin koirannimi vuonna 2013 julkaistussa Kennelliiton tilastossa.

Penejä oli mojovat 1 227 karvakuonoa, joten ehkä peni vielä jonain päivänä tassuttelee konkarimaisin askelin takaisin kirjakieleen.

Lähteinä käytetty aarrearkkuja nimeltä Nykysuomen etymologinen sanakirja ja Suomen sanojen alkuperä.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Antikristuksen osakeanti

Kielten maailmassa kannattaa alati olla valppaana. Aina voi tulla tilanne, että joku svetisistisesti pyytää kahvilassa kofeiinivapaata kahvia, jolloin kieli-ihminen päästää vapauttavan naurun.

Jo kirjakielemme luoja Mikael Agricola käytti runsaasti prefiksiverbejä eli etuliitteellisiä verbejä. Raukka kun ei hallinnut vielä kunnon rehellistä suomea. Tätä nykyä englannista tulvii vierassanojen mukana vielä runsaammin etuliitteitä kuin ruotsista myöhäiskeskiajalla, mutta ei niistä kaikista tarvitse poisoppia. Ne ovat mukavan tiiviitä, mutta eivät silti ongelmattomia.

Sellaiset suositut vierasperäiset vahvistavat etuliitteet kuin mega-, super- ja hyper- ovat kokeneet jo aikoja sitten inflaation. Joutaisi keksiä uusia. Mainonta ja markkinointi alkavat pikkuhiljaa riutua. Vertailumuodot komparatiivi (suurempi) ja superlatiivi (suurin) ovat niin ikään loppuun kaluttuja luurankoja.

Saksan kielestä lainautunut über- koki hetkellisen nousun, mutta kun se ei ole englantia. Se ei käy. Lisäksi umlaut, kaksi u-kirjaimen päällä leijuvaa pistettä eli tarke nimeltä treema, näyttää liian skandinaaviselta. Aikaansa seuraavalla nuorisolla ei ole enää überhauskaa edes silloin, kun he onnistuvat paiskaamaan lähijunasta konduktöörin.

Miksi tällaisia vahvikkeita oikeastaan pitää lainata? Ne kalskahtavat vierauden takia voimakkaammilta, koska niissä on uutuudenviehätystä. Silti nekin ajan mittaan lässähtävät. Megahalvat hinnat, superhyvät tarjoukset, hyperhauska päivä – kuka enää näistä lumoutuu?

Tarkastellaanpa, miltä nämä korulauseet kuulostaisivat, jos niihin palautettaisiin supisuomalainen etuliite:

MEGAHALVAT HINNAT

Emähalvat hinnat! Vrt. subst. emämunaus, emävalhe. Tämä miellyttäisi varmasti äitejä, eläinäitejä ja eläintensuojelijoita.

SUPERHYVÄT TARJOUKSET

Patahyvät tarjoukset! Vrt. adj. patalaiska, patavanhoillinen. Pataruokakin on maittavaa ja terveellistä.

HYPERHAUSKA PÄIVÄ

Rutihauska päivä! Vrt. adj. rutikuiva, rutiköyhä. Samalla saataisiin kammettua tämäkin jostain syystä vähäkäyttöinen etuliite positiiviselle prefiksiosastolle.

Valtavaa etuliitteiden määrää ei edes välttämättä huomaa, koska ne ovat niin liimautuneet lukemattomiin vierassanoihin. Tällaisia ovat mm. anti-, di-, bi-, de-, trans-, pro-, proto-, infra-, pre-, dis-, mono-, homo-, neo-, sub- ja multi- vain muutamia mainitakseni.

Kaikki etuliitteiltä näyttävät sanojen osat eivät kuitenkaan ole etuliitteitä. Latinasta ja muinaiskreikasta lainautunut pan-etuliite tarkoittaa ’kaikkea’, joten esim. maailmanlaajuista epidemiaa merkitsevä sana pandemia tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ’kaikkia ihmisiä’ (demos = ihmiset).

Sama idea on jo kuopatun lentoyhtiön Pan Amin nimessä; panamerikkalainen tarkoittaa kaikkia Amerikan maita kattavaa. Pangea eli Pangaea puolestaan oli jättiläismanner, jonka nimi on peräisin antiikin kreikasta (gaia = maa).

Sen sijaan panhuilu on saanut nimensä kreikkalaisen mytologian Pan-jumalasta, ja Peter Pan on syntynyt skottikirjailija J. M. Barrien kynästä. Ne eivät liity mitenkään tähän.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Tabut käsittelyssä

Vieraiden maiden tapakulttuureissa on loputtomasti miinoja ja rypälepommeja. Kiinassa käyntikortti pitää ottaa vastaan molemmilla käsillä ja mieluusti jättää pöydälle eikä ainakaan sujauttaa takataskuun eikä ainakaan sen jälkeen istuutua eikä ainakaan… Seurauksena voi olla kasvojen menetys, mutta en tiedä kumman osapuolen.

Italiassa puolestaan aikamiespojat luuhaavat vanhempiensa nurkissa usein vielä yli kolmikymppisinä. Sri Lankassa heilutetaan päätä myöntymisen merkiksi tavalla, joka muistuttaa meikäläistä pään pudistelua.

Eniten minua kiinnostavat kuitenkin tabut. Ne asiat, joita ei saa tehdä, ja ne puheenaiheet, joista ei hiiskuta. Edes Suomi ei ole vappuna 2017 niin avoin ja vapaamielinen, että mistä tahansa voisi puhua estoitta ja tulematta tuomituksi. Päinvastoin sosiaaliset stigmat ovat yhä jaossa.

Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, miksi jokin on tabu. He silti ymmärtävät kasvatuksen myötä jo lapsena, että asia X on aikuisen korviin kiusallinen tai arkaluonteinen, joten siitä on parempi pysyä vaiti.

Joskus tabu on niin ehdoton, että koko väite tai kysymys problematisoidaan. Jos joku kysäisee kadulla äidiltä, paljollako tämä suostuisi myymään lapsensa, kysyjä ei saa edes kieltävää vastausta. Äiti kyseenalaistaa koko kysymyksen täysin ja todennäköisesti loukkaantuu ja ehkä järkyttyykin. Mikään huumori ei pelastaisi tabuttajan kuumottamaa tilannetta.

Tyypillisimpiä tabuja ovat esimerkiksi monet ruumiintoimintoihin ja sukupuolielämään liittyvät ilmiöt, minkä vuoksi onkin ymmärrettävää, että ne ovat vitsien ydinaluetta. Huumori onkin ihmiskunnan tärkeimpiä henkisiä keksintöjä, koska se löytää elintilaa kurjimpinakin hetkinä. Silloin vain puhutaan mustasta huumorista.

Kun pähkäilin pitkään tabuja, jotka ovat suomalaiselle (ja länsimaiselle) verenperinnölle ominaisia ja joita emme siksi osaa välttämättä edes tiedostaa, kokosin seuraavan listan:

Koiran syöminen

Hauvelit ovat meille perheenjäseniä, joten kotimaisten kennelien muuttaminen lihanjalostamoiksi loisi sellaisen somemyrskyn, että laineet kuohuisivat Ulan Batoriin saakka.

Palkasta puhuminen

Tämä tabu lienee murtumassa. Palkkataulukot ja verotiedot ovat julkisia, mutta toisaalta avoimen työpaikan palkkaa kerrotaan harvoin suoraan ja siihen viitataan vaikkapa maininnalla ”TES:n mukainen”. Vaihtoehtoisesti hakijaa pyydetään esittämään palkkatoive. Palkkatabu kytkeytyy raha-asioihin, joista ei Suomessa yleensä ole tapana julkisesti pölistä, olipa rahaa paljon tai ei.

Sairauksista avautuminen

Ei aivan ehdoton tabu. Omia läheisiä saatetaan – joskus liiallisuuksiin asti – kuormittaa kuvailemalla luomenpoistoja ja suolen toimintaa. Tämä uhka leijuu myös kaikkien vanhusvoittoisella asiakaspalvelualalla työskentelevien yllä. Terveystiedot ovat pankkitietojen ohella hyvin vahvan salassapidon alaisia.

Ulkonäön ja vammojen esiintuonti

Invalidin kyykyttäminen ei kävisi päinsä vitsilläkään. Kenenkään fyysisiä tai henkisiä ongelmia ei ole korrektia ottaa puheenaiheeksi. Tavallisten ihmisten ulkonäön kuittailua ei katsota lainkaan hyvällä, kun taas julkkikset ovat vähän harmaalla alueella. Ainakin mallit ja missit ovat itse valinneet kauneusalansa, ja heidän on pakko hyväksyä ulkonäkökeskeisyys. Vain omista rajoitteistaan voi laskea leikkiä täysin turvallisin mielin.

Uskontojen kritisointi

Kristinusko on vapaata riistaa, samoin kristilliset herätysliikkeet, kuten lestadiolaisuus ja helluntailaisuus. Myös kristillisperäisiä uskontoja (mormonit ja Jehovan todistajat) saa huolettomasti kritisoida. Islamin ja juutalaisuuden arvostelu on sosiaalinen seppuku, mitä sen ei todellakaan pidä olla.

Kuolemasta puhuminen

Hautaustoimistot hoitavat alusta loppuun kaiken ”likaisen työn”, mitä tulee vainajiin. Kuolevan ihmisen vuoteen äärelle uskaltautuvat vain lähimmät omaiset. Kuollut ihminen on kammottava monsteri. Avoin arkku hautajaisissa pyörryttäisi koko suruväen. Kielessä on kuolemiselle iso liuta synonyymeja: heittää lusikka nurkkaan, potkaista tyhjää, heittää veivit jne., jottei tarvitse turhaan mainita tuota tabusanaa. Silti kauhuelokuvat ja väkivaltaviihde kiehtovat miljoonabisneksen edestä.

Yksinäisyydestä puhuminen

Kukaan erakko tai lupaavasti syrjäytyvä ei kehtaa tunnustaa, ettei hänellä ole ainuttakaan kaveria. Kaikillahan on joku. Ankeuden huippu ovat lastenkutsut, joille ei vaivaudu ilmestymään kukaan kutsutuista ipanoista. Vanhusten yksinäisyydestä puhutaan ajoittain mutta harmillisesti samassa diskurssissa: vanhusparka on hylätty. Syypäitä eivät voi aina olla ilkeät sukulaiset. Voihan vanhuskin olla hankala ihminen, joka on ihan itse sotkenut asiansa totaalisesti.

Sotaveteraanien arvostelu

Vaikka sotaveteraanit tekivätkin upeita urotöitä, he olivat samanlaisia miehiä kuin kaikki muutkin. Vasta viime vuosina on alettu puhua avoimesti rintamalla käytetyistä huumeista. Pervitiini tunnetaan nykyään nimellä metamfetamiini. Korsuissa myös haistiin, ryypättiin ja kiroiltiin, hui. Ja jotkut pötkivät karkuun. Toiset taas olivat niin läheisiä, että syntyi aivan uutta miesten välistä ystävyyttä. Länsirintamalta ei siis mitään uutta.

Korruptio Suomessa

Suomi on ollut korruption vähäisyyden mallimaa. Raha liikkuu silti täälläkin taskusta toiseen erilaisissa silmäätekevien hyvä veli -kerhoissa. Kuvaavaa on, että Bilderbergiin kutsutaan poliitikkojen ja talousvaikuttajien lisäksi – mediapamppuja. Piiri pieni pyörii, ja Suomen kokoisessa maassa se pyörii aika pientä mutta sitäkin nopeampaa kierrosta. Oletteko kiinnittäneet huomiota, että hallinnon korruptiosta puhutaan aina menneessä aikamuodossa?

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Vaaliehdokas, opettele oikeinkirjoitus!

Kannattaa lähtökohtaisesti opetella kirjoittamaan ainakin oma ammattinimike oikein, vaikka ei haluaisikaan identifioitua sivistyneistöön.

Järjestöpääällikkö-tittelissä ei ole kolmatta ä:tä. Kunnossapito asentaja kirjoitetaan yhteen: kunnossapitoasentaja. Työsuojelu-valtuutettu kirjoitetaan ilman yhdysviivaa.

Vaikka olisit amistaustainen, ei se mitään. Mutta sinun pitää silti osata kirjoittaa omaa äidinkieltäsi, ellet halua antaa täysin urpoa kuvaa itsestäsi.

Ja mikä ihmeen siistijä? Se on siivooja, laitoshuoltaja tai vaikka toimitilahuoltaja, mutta ei siistijä! Minusta siistijä ei ole edes kaunisteleva ilmaus vaan kaikin tavoin vähättelevä pilkkanimi.

Lisäksi joissakin vaalimainoksissa annetaan ehdokkaalle vapaa tila omalle iskulauseelle. Valitettavasti jälki on sen mukaista.

Hyvinvointi, terveys, suvaitsevaisuus, onnellisuus ovat jokaisen kuntalaisen perus oikeuksia.

Perus oikeuksia! Toivottavasti tämä on huumoria. Luetelman toiseksi viimeisen ja viimeisen osan välissä sopisi olla ja-sana.

Ongelmat ratkotaan yhdessä ei yksin.

Pilkku tekisi terää. Ihmeellistä, ettei tätä nettikieltä osata rajoittaa edes vakavasti otettavissa vaalimainoksissa. Vinkkinä sanottakoon, että jos oma kielipää on parapähkinän kokoinen, sloganin voi luetuttaa jollakin tuttavalla, joka todennäköisesti äkkää mokomat lipsahdukset.

Kevyenliikenteen väylät ja peruspalvelut kohtuullisen etäidyyden takana.

Mitä helvettiä taas? Jos sinulla on vihdoin tilaisuus päästä haaveilemaasi kunnanvaltuustoon, mikset lue omaa iskulausettasi toista kertaa läpi ja korjaa lyöntivirheitä (etäidyyden > etäisyyden)? Lisäksi kevyen liikenteen väylä kirjoitetaan kokonaan erikseen, mikä olisi niin ikään ollut helppo tarkistaa.

Inhimillisemmän ja tasa-arvoisemman nurmijärven puolesta.

Tämäkin ehdokas voisi minun puolestani painua h… hurukyytiä takaisin alakouluun. Siellä opeteltiin isot ja pienet alkukirjaimet, joista olet ehkä joskus kuullut.

Viimeinen radikaaliko ? Eipäs nyt riehuta täällä !

Arggghhhhh! Vain teinit sujauttavat välilyönnin ennen huuto- ja kysymysmerkkiä. Teinejä ei kukaan ota vakavasti, joten ihan turhaan sinäkin haikailet pääsystä vallan kahvaan.

Tämän postauksen aineisto perustuu vain ja ainoastaan yhden puolueen yhteen vaalimainokseen eräässä paikallislehdessä. Toivo on siis mennyttä.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Nimiä vääriin osoitteisiin

Bolivialainen Madidi-kansallispuisto oli rahan tarpeessa, joten se keksi valtioviisaan ansaintakeinon. Tutkijat olivat hiljattain löytäneet kansallispuistosta uuden apinalajin, eikä heillä itsellään ollut hinkua nimetä sitä.

Niinpä Madidin herrasväki järjesti vuonna 2005 huutokaupan, jonka voittaja sai nimetä apinan. Rahakkaimman huudon – 650 000 Yhdysvaltain dollaria – ähkäisi nettikasino Golden Palace, joka nimesi apinaraukan GoldenPalace.com Monkeyksi.

Virallinen latinankielinen nimi on Callicebus aureipalatii, jonka jälkiosa viittaa tuohon kultaiseen palatsiin (lat. aurum ’kulta’). Suomen kielessä ei taida olla vakiintunutta nimeä tälle apinalle, mutta Suomessa tunnetaan kyllä niitä apinoita, jotka kaupallistavat kaiken: kapitalistit. He pitävät elämän kunnioittamisen sijaan luontoa pelkkänä raaka-aineiden lähteenä ja ihmisiä tuotannon ja kulutuksen välineinä.

Ooh, pyydän anteeksi kupin kaatumista. Tämä on kielitieteellinen blogi, jossa ei puhuta politiikkaa.

On eläinlajeille annettu ennenkin ”mielikuvituksellisia” nimiä. Costa Rican sademetsissä suriseva kukkakärpänen on englanninkielisessä maailmassa nimeltään Bill Gates’ flower fly, latinaksi Eristalis gatesi. Suomeksi linustorvaldskukkakärpänen?

Suomen kielessä tällaisia hupsuttelunimiä ei katsota hyvällä. Nisäkäsnimitoimikunnan vuonna 2008 ehdottama tikutaku (aik. maaorava, nyk. juovamaaorava) naurettiin pihalle. Lajinnimen pitäisi motivoitua luonnosta, sukulaislajeista, eläimen ulkonäöstä ja käyttäytymisestä yms., ei jonkun rahakkaan ja vaikutusvaltaisen pönöttäjän miellyttämisestä.

Epävirallisemmissa yhteyksissä voi tietysti kuka tahansa leikitellä kielellä.

Netissä toimii kynäkauppa verkko-osoitteessa www.penisland.net. Lukutapa on siis Pen Island (= kynäsaari), ei mikään muu. Ranskalainen verkkosivusto www.lesbocages.com on niin ikään aiheettoman hihittelyn kohteena. Bocage on normannin kieltä, ja se tarkoittaa sekametsien ja laidunmaiden hallitsemaa maastoa.

Agricocacola puolestaan on sekamuoto nimestä Agricola (Mikael) ja Coca-Cola (muuan sokeripitoinen virvoitusjuoma), mutta sillä ei onneksi ole haitallisia sivumerkityksiä.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Uudissanoja ja turhuuden turhuutta

Kielitoimiston sanakirjasta puuttuu vielä tällä hetkellä sana hammasraudat. Kyse on ollut ilmeisesti puhtaasta unohduksesta, koska sana on ilmiselvää yleiskieltä ja riittävän yleinen tullakseen mainituksi 100 000 suomen yleiskielen sanan sekametelisopassa.

Seuraavan päivityksen myötä tämä kaunis yhdyssana ratsastaakin uljaasti kielemme jerusalemiin. Sanakirjatoimittajat tottelivat lopulta pitkin hampain (hammasraudoin).

Vihiä hammasraudoista antoivat tavalliset kielenkäyttäjät, jotka olivat hakeneet hammasrautoja sanakirjan verkkoversiosta. Myös uunijäätelöä on haettu niin hanakasti, että se päätyy sanakirjan lehdille, mutta tässä postauksessa ei keskitytä uunijäätelöön. Enhän ole kuullutkaan koko hupsutuksesta.

On selvää, että sanakirjan odotushuoneeseen jää kasvamaan hämähäkinverkkoa lukemattomia sanoja, jotka eivät ikinä vakiinnu käyttöön. Kaikkien tällaisten päiväperhojen vuoroin listaaminen sanakirjaan ja vuoroin roviolla polttaminen sanakirjasta olisi sulaa noituutta.

Seuraavaksi esittelen joitakin tulevia vuoden sanoja (jotkin voivat olla ehkä kahdenkin vuoden sanoja).

VÄISTÖVATKATA. Kohdata vastaantulija ja yrittää väistää häntä samalta puolelta kuin hän yrittää väistää sinua. Tätä voi tapahtua monta kiusallista toistoa.

TURHUUTELLA. Jäädä turhaan tuijottelemaan mainoksia ennen kuin tajuaa katsoneensa ohjelmaa digiboksilta, jossa moiset turhuudet kuuluu kelata.

MAMMALLISET. Nisäkkäät. Tätä oikeastaan ehdotettiin jo vuonna 1856 tämän selkärankaisluokan termiksi suomen kielessä, mutta sana voitaisiin tällä kertaa nuijia läpi. Se on jotenkin niin sievä, peräti pullantuoksuinen. Annetaan tunteiden päättää.

NÄLKÄPELI. Ruokakaupassa käynti nälkäisenä. Ostoskärry täyttyy sellaisista turhakkeista kuin tuorejuustoista, myslipatukoista ja kaiken maailman kiiveistä, joita ei normaalisti tulisi ostaneeksi.

KUUMIS. Kuuma murto. Se kamala tilanne, jossa murtomiehet tai -naiset kömpivät asuntoon, jonka asukkaat ovat (vielä) kotosalla.

KAHISTELLA. Koota tavaroitaan reppuun tai laukkuun luennon ollessa loppumaisillaan. Luennoitsija jatkaisi vielä autuaasti juttuaan, mutta yltyvä kahistelu syöksee luennon väistämättömään kohtaloonsa.

LUMISTAA. Sataa lunta.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi