Uudissanoja ja turhuuden turhuutta

Kielitoimiston sanakirjasta puuttuu vielä tällä hetkellä sana hammasraudat. Kyse on ollut ilmeisesti puhtaasta unohduksesta, koska sana on ilmiselvää yleiskieltä ja riittävän yleinen tullakseen mainituksi 100 000 suomen yleiskielen sanan sekametelisopassa.

Seuraavan päivityksen myötä tämä kaunis yhdyssana ratsastaakin uljaasti kielemme jerusalemiin. Sanakirjatoimittajat tottelivat lopulta pitkin hampain (hammasraudoin).

Vihiä hammasraudoista antoivat tavalliset kielenkäyttäjät, jotka olivat hakeneet hammasrautoja sanakirjan verkkoversiosta. Myös uunijäätelöä on haettu niin hanakasti, että se päätyy sanakirjan lehdille, mutta tässä postauksessa ei keskitytä uunijäätelöön. Enhän ole kuullutkaan koko hupsutuksesta.

On selvää, että sanakirjan odotushuoneeseen jää kasvamaan hämähäkinverkkoa lukemattomia sanoja, jotka eivät ikinä vakiinnu käyttöön. Kaikkien tällaisten päiväperhojen vuoroin listaaminen sanakirjaan ja vuoroin roviolla polttaminen sanakirjasta olisi sulaa noituutta.

Seuraavaksi esittelen joitakin tulevia vuoden sanoja (jotkin voivat olla ehkä kahdenkin vuoden sanoja).

VÄISTÖVATKATA. Kohdata vastaantulija ja yrittää väistää häntä samalta puolelta kuin hän yrittää väistää sinua. Tätä voi tapahtua monta kiusallista toistoa.

TURHUUTELLA. Jäädä turhaan tuijottelemaan mainoksia ennen kuin tajuaa katsoneensa ohjelmaa digiboksilta, jossa moiset turhuudet kuuluu kelata.

MAMMALLISET. Nisäkkäät. Tätä oikeastaan ehdotettiin jo vuonna 1856 tämän selkärankaisluokan termiksi suomen kielessä, mutta sana voitaisiin tällä kertaa nuijia läpi. Se on jotenkin niin sievä, peräti pullantuoksuinen. Annetaan tunteiden päättää.

NÄLKÄPELI. Ruokakaupassa käynti nälkäisenä. Ostoskärry täyttyy sellaisista turhakkeista kuin tuorejuustoista, myslipatukoista ja kaiken maailman kiiveistä, joita ei normaalisti tulisi ostaneeksi.

KUUMIS. Kuuma murto. Se kamala tilanne, jossa murtomiehet tai -naiset kömpivät asuntoon, jonka asukkaat ovat (vielä) kotosalla.

KAHISTELLA. Koota tavaroitaan reppuun tai laukkuun luennon ollessa loppumaisillaan. Luennoitsija jatkaisi vielä autuaasti juttuaan, mutta yltyvä kahistelu syöksee luennon väistämättömään kohtaloonsa.

LUMISTAA. Sataa lunta.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Liikaa välimerkkejä

PISTE. On ankeaa lukea pelkkiä päälauseita. Asioiden suhteet jäävät epäselviksi. Lukemisesta jää yksitoikkoinen vaikutelma. Konnektiiveilla (kuitenkin) voi vähän avittaa. On muistettava hyödyntää muitakin välimerkkejä. Joskus tämä toimii tyylikeinona. Kovin pitkään tällaista ei jaksa lukea.

Pistettä on vaikea käyttää liikaa, ellei sitten vedä överiksi äskeisellä tavalla. Kieltä voi elävöittää helposti muotoilemalla virkkeistä rakenteeltaan erilaisia. Onhan puhekin luonnostaan polveilevaa. Vaihtelu virkistää, sanoi vaari kun koiralla sohvaa pyyhki.

PILKKU. Jos ottaa huomioon, miten tärkeä välimerkki, niin kuin pistekin, on pilkku, jokainen varmasti ymmärtää, että lauseiden katkaisu on toisinaan tarpeellista, jota ei voi liikaa korostaa, vaikka miten haluaisit läkähdyttää lukijasi tällaisilla mammuttivirkkeillä, joissa alkaa happikin loppua, elleivät ala jo hermotkin mennä.

Pilkku on suuresti aliarvostettu välimerkki (paitsi lakimiesten keskuudessa), vaikka se on melkein tärkein kaikista. Pilkunviilaajavitsit ovat huumorin häpeäpilkkuja. Pilkulla on niin monta käyttötarkoitusta, että kirjoitettu kieli menettäisi palan sielustaan, jos pilkku häviäisi. Pilkkua ei tule käyttäneeksi liikaa, kun vain muistaa välillä katkaista pisteellä monen sivulauseen mittaisen virkkeen. Kuulitteko, lakimiehet?

VINOVIIVA. Sen perusteella, oletko avioliitossa/avoliitossa/leski/naimaton, et saa anteeksi, jos ryöstöviljelet ja/tai tuhlailet tätä enemmän kaavakkeisiin/lomakkeisiin sopivaa/järkeenkäypää välimerkkiä.

Vinoviiva on juoksevassa tekstissä turha välimerkki. Sillä on omat vakiintuneet erityistehtävänsä, kuten ilmaisemassa murtolukuja (5/6), hierarkkisia numerosarjoja (SK 3/2017) yms.

KAKSOISPISTE. On tämä melkoinen juttu: jopa kaksoispisteeseen voi kyllästyä. Kyllästyminen: tympääntymistä johonkin asiaan. Ei voi muuta sanoa: älä liikaa innostu tästäkään.

Joillakin harvoilla kirjoittajilla jopa kaksoispisteen (ja sulkujen) käyttö muodostuu maneeriksi. Kun sitä osaa käyttää sopivan harvakseltaan, se on kelpo välimerkki, jolla on rutkasti hyötykäyttöä.

PUOLIPISTE. Puolipiste on hyödyllinen; Berliinin muuri on murtunut.

Puolipisteen taitavalla käytöllä voi tehdä vaikutuksen – lähinnä kielinipottajiin. Vastakkaiseen sukupuoleen sillä ei ole todettu olevan vaikutusta. Puolipiste on välimerkkinä yhtä arvoton kuin flunssapotilas yhteispäivystyksessä, ja sen voi aina korvata pisteellä tai ajatusviivalla. Tyypillisesti puolipiste ilmaisee saman ajatuksen eri puolia. Mutta miten Berliinin muuri liittyy puolipisteeseen? mistä pääsemmekin kysymysmerkkiin.

KYSYMYSMERKKI. Tä? Mitä? Häh?

Tällaista on nykynuorison kieli. Olen edelleen tuskastunut siihen, millaiseksi tätättelyksi keskustelukulttuurimme on muuttunut. Toinen piirre on asennevamma: kysytään jotain mutta ei keskitytä kuuntelemaan. Anteeksiantamatonta kysymysmerkin liikakäyttöä, vaikka kuuluukin puhuttuun kieleen, jossa ei ole kysymysmerkkejä.

AJATUSVIIVA. Kerronpas nyt – tarinan. Lumipallo – tai ainakin sen näköinen kohde – eteni Maan kiertorataa ja – tupsahti syliini. Sitten heräsin – ja päästin kissan ulos.

Ajatusviivaa on vaikeinta käyttää väärin. Se on kaikkein joustavin välimerkki, sillä muista poiketen sen voi oikeinkirjoituksen kannalta panna lähes mihin väliin tahansa, jopa virkkeen alkuun (jolloin siitä tulee repliikkiviiva). Esimerkissä toistuvat ajatusviivat alkavat kuitenkin kääntyä itseään vastaan: tekstistä tulee katkeilevaa ja tiuhaan toistuvina lukijan on vaikea tehdä niistä oikeita tulkintoja.

LAINAUSMERKIT. Onhan se ”hassua”, miten pitää ”vääntää rautalangasta” välimerkkien oikea käyttö. Lainausmerkeillä voi tietysti ”antaa ymmärtää” kaikenlaista, mutta ”viesti” voi myös jäädä epäselväksi. ”Vihjailua”?

Että sellaista. Jos haluat tyylisyistä tai paremman sanan puutteessa käyttää lainausmerkkejä, voit ”varovasti” niitä ”piirrellä”. No, mieluiten pidät ne ”minimissä”.

KOLME PISTETTÄ. Kaamea päivä… Kaikki kaatuu päälle… Kertokaa joku jotain piristävää…

Tuiki tavallista teiniavautumista jossain päin somea, ei kiinnosta missä.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Tappouhkaus genrenä

Mitä kauppislainen sanoi humanistille? – Big Mac Cokiksella. Kissa vieköön, tämä postaus käsittelee vakavaa ilmiötä, tappouhkauksia. Humanismi ei ole mitään ituhippeilyä vaan tärkeää ja monipuolista tieteentekoa.

Suomessa tappouhkauksia ei ole pahemmin tutkittu, vaikka kyseessä on vilkas ja luovuuttaan pursuava genre, johon on vaikea olla törmäämättä. Riittää vain, että esität ikäviä mielipiteitä kiistanalaisista teemoista tai joku ei yksinkertaisesti tykkää sinusta.

Poliisi tutkii tappouhkausta yleensä silloin, kun sen katsotaan täyttävän laittoman uhkauksen tunnusmerkistön. Sen sijaan akateemisissa tutkimuspiireissä on ollut hiljaista. Helsingin yliopiston Helda-tietokannasta ei löydy aiheesta graduja. Theseus-tietokannasta löytyy terveydenhoitoalaan, perhe- ja parisuhdeväkivaltaan, lastensuojeluun ja kouluammuskeluihin keskittyviä opinnäytetöitä, joissa mainitaan jotain tappouhkauksista.

Tappouhkausten tutkinta on toki hankalaa, koska uhri pelkää henkensä edestä tai vähintäänkin ahdistuu moisesta pelottelusta. Jo pelkkä poliisille avautuminen voi tuntua uskaliaalta, joten partion vanavedessä paikalle porhaltavan kielitieteilijän haastattelututkimus olisi varmaan kohtuuton pyyntö.

Myös tutkittavaa materiaalia voi olla niukasti, pahimmillaan vain pelkistetty ”Sä kuolet” -päälause, josta on mahdotonta tehdä kattavia analyyseja. Uhkaajan henkilöllisyys jää usein pimentoon, sillä harva uhkailee omalla nimellään ja naamallaan. Myös uhkaaja todennäköisesti pitäisi lingvistille mykkäkoulua. Tee siinä sitten tieteellistä tutkimusta.

Tappouhkauksen kanavana voi toimia mikä hyvänsä: puhelinsoitto, tekstiviesti, pikaviestinviesti, sähköpostiviesti, perinteinen uhkauskirje (kuoleva alalaji) tai sanallinen karjahdus/kiljahdus.

Tappouhkauksilla on kaksi päätyyppiä.

Ensinnäkin tappouhkaus voi olla pelkkä tiedoksianto kintereillä olevasta hyökkääjästä. Uhkaajalla on vakaa aikomus surmata uhrinsa, joka voi vielä pyristellä pakoon.

Toiseksi tappouhkaus voi olla painostuskeino, jonka ideana on muuttaa kohdehenkilön toimintaa, kuten Muhammad-pilapiirrosjupakkaan liittyvien taiteilijoiden tappouhkailu, etteivät he enää halventaisi profeetta Muhammadia. Tällöin se on ikään kuin (viimeinen) varoitus: jos et lopeta, käy köpelösti.

Arkisempana esimerkkinä voi tappouhkauksia ladella vaikkapa rähinäviinaa kiskova riitaisa Esko, joka ei halua riitaisan avovaimonsa Miinan pakkaavan riitaisan pariskunnan riitaisia laukkuja heidän yhteisestä riitaisasta vuokrakaksiostaan. (Nimim. riitelyjä aikoinaan kuunnellut seinänaapuri.)

Myös poliitikot ja toimittajat saavat järkyttävästi uhkailua osakseen netissä, mikä on huolestuttavaa demokratian ja sananvapauden kannalta. Nämäkin kaksi esimerkkiä toimivat painostuskeinoina jonkin tavoitteen saavuttamiseksi: joko Miinan liikuttavaan kotiin palaamiseen taikka poliitikon tai toimittajan vaikenemiseen.

Uskon suurimman osan tappouhkauksista olevan eräänlaisia varoituslaukauksia, joita ei ole syytä tulkita kirjaimellisesti. Uhkaajan tarkoituksena on pikemminkin pelottelu tai pahimmillaankin ”vain” uhrin satuttaminen. Tämä ei tietenkään vähennä tappouhkauksen törkeyttä.

Missä menee tappouhkauksen raja, jos uhkausta ajattelee erityyppisten lauseiden jatkumona?

”Minä tapan sinut.”

Selvä TAPAus. Uhkaavuutta kasvattaisivat vielä tuomiohetkeen viittaavat päivämäärä ja kellonaika.

”Sinä kuolet.”

Rajatapaus. Tulkittavissa uhkaukseksi, mutta puhtaasti indikatiivilauseena totuudellinen. Me kaikki kuolemme jonain päivänä.

”Sinulle käy huonosti.”

Onko tämä tappouhkaus? Muistuttaa edellistä. Minullekin on käynyt huonosti, kun olen nukkunut töistä pommiin ja saanut pomolta huutia ja minulta on leikattu nukkumani osuus palkasta. En silti kuollut, saati että minua olisi tapettu.

”Nyt olet vainaa.”

Vähän poeettinen valinta vakavaan rikokseen. Uhkauksen toteuttamisajankohta on nykyhetki (aikamuotona preesens), mutta jotenkin uhkauksen kepeys tuo mieleen ”Nyt olet mennyttä” -tyyliset leikeissä ja peleissä käytetyt haastelausahdukset.

”Sinut pitäisi tappaa.”

Tappaminen joukkoistetaan nollapersoonalla – kuka tahansa tappakoon (joka taas olisi imperatiivi).

”Minun tekisi mieli tappaa sinut.”

Konditionaali latistaa tappamishaaveet harmittomaksi jossitteluksi. Ei kuitenkaan suositella sivistyneeseen argumentaatioon.

”Sinut tapetaan.”

Passiivi muistuttaa nollapersoonaa. Suomen passiivi on henkilöviitteinen, joten joko uhkaaja itse tai kenties joku hänen hännystelijöistään hoitelee homman. Uhkauksena melko raflaava.

”Minä tappanen sinut.”

Tapaluokkana harvinaisin: potentiaali. Uhkaaja jää empimään päätöstään.

Alatyyppejä voi keksiä lukemattoman määrän. Vakavasti otettavissa uhkausviesteissä tappouhkaukset ovat luultavasti luettavissa sekä edellä mainitun tyyppisinä suorina uhkauksina että rivien välistä nähtävinä piilouhkauksina.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Vuoden 2017 sanonnat

Uusi vuosi on ove(l)la, joten esitän ennustukseni siitä, mitkä sanonnat tulevat ensi vuonna suomen kielessä eniten yleistymään ja kukoistamaan. Uskoakseni seuraavat fraasit ja iskulauseet myös kuvaavat modernia vuodenkiertoa paremmin kuin pölyiset vilkunat konsanaan.

”Kaikella kunnioituksella – –”

Fraasi sopii aloittamaan puheen, joka osoittaa, ettei mitään kunnioitusta oikeastaan ole enää jäljellä.

”Kansalaisten pitää kiristää vyötä.”

Kansalaisten taas tekisi mieli kuristaa tiettyjen poliitikkojen kaulasuonia sillä samaisella vyöllä.

Tässä kuitenkin pari ilmaista säästöniksiä vaivaisille tovereille:

  • Kääri itsesi ilmastointiteippiin, jolloin lika kaikkoaa, kun nyit teippiä irti ihostasi.
  • Aja autolla niin kiinni edellä ajavassa, että kun hän pesee ikkunoitaan, voit hyödyntää samoja tököttejä ja pestä omasikin.

Vuodessa säästöä kertyy useita euroja!

”Se on sitä itseään.”

Joko viinaa, ulostetta tai aikuisten kanssakäymistä. (Erikoista miten tietty fraasi ei eksplisiittisesti tarkoita mitään, mutta implisiittisesti tarkoittaa paljon.)

”Kelaa sitä!”

Köyhälistö takertuu entistä tiukemmin Kelan housunpunttiin. Mutta entä jos artisti Anssi Kelalle on maksettu liikaa etuuksia ja hän joutuu palauttamaan niitä, kuka maksaa Kelalle ja mitä: Kela vai Kela?

”X korjautti rintansa”

X kävi siis kauneuskirurgilla toteuttamassa jälleen kerran täysin tarpeettoman kirurgisen operaation oman itseriittoisuutensa tähden. Korjata voi vain silloin, kun jokin on rikki. Taas tätä uuskieltä.

”X avoimena haastattelussa:”

X siis suostuu kommentoimaan yksityisasioitaan keltaiselle lehdistölle. Vähän niin kuin ”salahäät”, joka tarkoittaa sitä, että sinne ei ole kutsuttu keltaista lehdistöä paikalle vaan pelkät oikeat kutsuvieraat.

”Sipilän poliittinen kannatus – –”

Sen voi pian mitata promilleissa, kirjaimellisesti. Bloggaajan saamien vihjeiden perusteella konepajayhtiö Katera Steel liputtaa yhä sipilän puolesta. Huomasit oikein: muuntelen suomen kielen oikeinkirjoitusta kirjoittamalla pääministerin sukunimen tästä lähtien pienellä alkukirjaimella (toim. huom. koskee vain po. vallan henkilöitymää, ei muita saman sukunimen kantajia).

”Yrityksemme on vastuullinen toimija.”

”Kukaan ei tiedä, mitä se tarkoittaa, koska se ei tarkoita mitään.” Noam Chomsky

”Moni äänesti vaaleissa väärin.”

Miten voi äänestää väärin? kysyy eräs tunnettu anonyymi analyytikko Suoli24:ssä.

”Sitä kiusattaisiin koulussa.”

Kaikki erilaisuus on väärin. Kukaan ei saa poiketa normista. Tämä kommentti käy vastaukseksi kaikkeen väittelyyn, mihin liittyy lapsi.

”Päätoimittajaksi itseään kutsuva – –”

MV-lehden päätoimittajaa ei haluta valtamediassa kutsua päätoimittajaksi, mikä on levittänyt vaihtoehtomedioihin vastaavan tyyppisen tavan muotoilla valtamedian päätoimittajien titteleitä.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Sanelu se vain kukoistaa

Sanelulaite kourassa höpöttävä lääkäri näyttää ja kuulostaa muumiolta. Silti lääkärit ovat niin tottuneet kapuloihinsa, että tarvitaan kokonainen kolonna sanelunpurkajia tuottamaan valmista potilaskertomusta.

Kun ajattelee koko tapahtumaketjua, eikö lääkäri nopeammin laatisi potilastekstin ihan itse? Monilla ei kirjoitusnopeus jää juuri jälkeen puhenopeudesta. Kirjoitusta voi myös samalla seurata kokonaisuutena ruudulla. Lisäksi tekstinkäsittelyohjelmat tekevät tekstin muokkaamisesta lapsellisen helppoa.

Sanelupuhe taas etenee suoraviivaisesti, jolloin puhevirheet aiheuttavat nauhoitukseen väistämättä erilaisia katkoja ja niiden jatkoja. Netti onkin tulvillaan mönkään menneitä saneluita, joista ei ota hullukaan selvää – tai ehkä hullu voisi ottaa niistä selvää.

Kehoitetaan vähentämään alkoholin, tupakan ja kahvin juontia.

Potilas lopetetaan kortisoni-annoksella muutaman päivän päästä.

Potilas kertoo myöskin, että hirttämisen jälkeen tuli erittäin kipeäksi.

Kyseessä siis ainoa silmä, joka kaihileikkaukseen ei mielellään lähde niin kauan kuin toimeen tulee, eikä potilas itsekään tässä vaiheessa ole leikkaukseen halukas.

Lääkäri selvästi prosessoi havaintojaan vielä rec-nappia painettuaan. Muuten ei voida selittää näin hullunkurisen poukkoilevia ajatusrakennelmia. Lääkärin puheessa on luultavasti myös mietintäkatkoja, jolloin hän tulee epähuomiossa jatkaneeksi edellisen asian vierestä.

Nykyaikaisessa sanelimessa on lähes yhtä vähän painikkeita kuin iPhonessa, mutta senkin käyttö vaatii parin niksin muistamista. Liian nopea puheen jatkaminen pysähdyksen jälkeen saattaa haukata seuraavasta jaksosta ensimmäiset tavut tai sanatkin.

Kriittisestä kohdasta puuttuva ei-sana voi muuttaa koko viestin (”Ei etäpesäkkeitä” vs. ”– – etäpesäkkeitä”). Sanotaan, että vastakohdat vetävät puoleensa, mutta tämä pätee ilmeisesti paremmin parisuhteisiin kuin lääkärien saneluihin.

Ratkaisuksi jopa viikoiksi venyneisiin sanelunpurkujonoihin on käytetty jo vuosia apuna puheentunnistusta. Kun ohjelma vähitellen oppii tuntemaan puoskarin puhetyyliä ja sanastoa, säästyy kosolti aikaa. Lääkärit ”joutuvat” itse editoimaan tekstin, jolloin saneluista myös siistiytyy turha kuona.

Sanelunpurkajat itse arvostavat selkeää ja rauhallista sanelutapaa, jota taustamelu ei häiritse. Hyvä sanelija puhuu pisteet, pilkut, otsikot ja tekstityypin eikä suotta lyhennä sanoja. Tekstinkäsittelijä ei saa lisätä välimerkkejä, koska ne voivat vääriin paikkoihin pantuna muuttaa merkitystä.

Joillakin innokkailla sanelijoilla voi kuulla välimerkkejä vapaa-ajallakin, mutta tuskin sentään tähän tapaan:

Voisitko sä PILKKU käydä siellä kaupassa PILKKU koska mulla menee töissä pidempään KYSYMYSMERKKI.

Vaikeimmat termit lääkärin soisi sanelevan kirjain kirjaimelta. Pellegrini-Stiedan kalkkiutuma ei kuulu sanelutermien top 10:een, joten mumisten lausuttuna se tietää puhtaaksikirjoittajalle googlettelua tai hakuteosten selailua. Vaihtoehtona on palauttaa raakaversio tohtorille tutkittavaksi, mikä ei oikein istu lean-ajatteluun.

Diagnoosikoodeissa on järkevää käyttää aakkosnimiä, koska ääneen luetut kirjaimet kuulostavat niin samalta. Tämän ansiosta H-luokan korvasairaus ei lokeroidu vahingossa K-luokan ruoansulatuselinsairauksiin.

Yllättävän monet lääkärit unohtavat saneluista sellaisia tärkeitä yksityiskohtia kuin potilaan henkilötiedot, lääketieteen erikoisalan sekä päivämäärän ja oman nimensä, jolloin on riskinä, että sanelu yhdistyy väärän potilaan teksteihin.

Mutkia voi tulla matkaan yksinkertaiseltakin tuntuvassa tekstilajissa.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Vanhassa vara etävanhempi

Linnaan kutsuttu sotaveteraani moitti nykypäivän kansalaisia saamattomuudesta. Esimerkkinä hän mainitsi riukuaidan teon, joka ei suomalaisilta enää luonnistu. Totta, mutta annetaanpa toisellekin osapuolelle suunvuoro.

Kulttuuri ja yhteiskunta ovat kokeneet mullistuksia sadan vuoden aikana. Jämähtäminen 1900-luvun alun ihanteisiin on taistelua tuulivoimaloita vastaan. Automaatio on korvannut perinteisiä miesten töitä, ja yhä kiihtyvämmällä tahdilla tulee uusia materiaaleja ja menetelmiä vanhojen tilalle. Eikä kaikkea tarvitse tehdä itse.

Kansalaisopistossa voi toki nostalgikko käydä tutustumassa perinteisiin puhdetöihin – vaikkapa tuulettamassa somen kuohuttamia aivojaan. Monilla sinänsä ihailtavilla taidoilla ei silti tee tänä päivänä tuon taivaallista tai helvetillistä.

Vastaavasti vanhempia ihmisiä saa neuvoa puhelimen ja tietokoneen kanssa, kun laite taas ”sekosi”. Nykymaailmassa olennaisempia taitoja voisi luetella loputtomiin, eivätkä ne liity pelkkään tekniikkaan. Eri ihmisryhmien syyllistäminen ja kaikenlainen vastakkainasettelu myyvät aina.

Nykyihmisillä olisi totta kai runsaasti opittavaa kädentaidoissa ja ennen kaikkea nöyrässä asenteessa ja omatoimisuudessa vanhoilta (varsinkin sodat kokeneilta) sukupolvilta. On suorastaan päätä huimaavaa ajatella, miten niukoilla eväillä ihmiset onnistuivat selviytymään mitä sietämättömimmissä oloissa.

Jos ydinsota joskus koittaa, pahimmassa pulassa ovat tietysti avuttomimmat nykyajan einessyöpöt, jotka eivät osaa sytyttää nuotiota tai lypsää radioaktiivisia lehmiä. Se on sitten heidän murheensa. Kädentaitajille on silloin kysyntää.

Nykyaika asettaa nikkaroinnillekin rajoituksia: vakuutusyhtiö vaatii vähänkään vaativampiin sähkö- ja putkitöihin paikalle alan ammattilaisen. Kymmeniä vuosia alalla ollut huoltomies kertoi, että moni työ, jonka hän ennen saattoi tehdä yksin, edellyttää nykyään kahta työntekijää. Toinen päivystää tietokoneen ääressä, kun toinen on varsinaisen työn kimpussa.

Nykyajan jälkiteollinen työelämä on moninaistunut ja kiire lisääntynyt. Osin tämä on itse aiheutettua. Kaikki on mediaa ja mediassa. Ihmisten pitää joka välissä jättää jälkiä ajatuksistaan, liikkeistään ja toiminnastaan, jotta he saavat janoamaansa huomiota. Elämää ei ole ilman jatkuvaa vuorovaikutusta maailman kanssa.

Toisaalta hyvinvointi ja vauraus mahdollistavat myös laadukkaan vapaa-ajan. Jos jollakulla on ylimääräistä fyrkkaa, miksei hän voisi tilata kodin siivousta ja käyttää vapautunutta aikaa vaikkapa tennistuntiin tai Chorizo-lihapullien vaivailuun? Sopiva leppoistaminen vähentää stressiä, jolloin kaikkien hyvinvointi lisääntyy ja olemme onnellisempia.

Rahansäästöä tulee helposti siinä, jos etsii sopivan metsätilkun, kaataa rungot, karsii ja katkoo ne, lastaa peräkärryyn, kuljettaa kotipihalle, pilkkoo polttopuiksi ja varastoi lopputuotteet verannan nurkalle, kunnes kuivuneet halot voi kuskata sisään ja viskata takan pesään.

Vaihtoehtoisesti voi kääntää katkaisimesta lämmityksen päälle. Ei se ydinsota ehkä huomenna syty. Edellä mainitusta puusavotasta vapautuneet kolme viikkoa voi käyttää vaikkapa kielten ja ohjelmoinnin opiskeluun tai muuhun hyödylliseen – tai sitten Pokémonien etsintään (kuten 90 %:lla ihmisistä).

Eikö ole myös ilahduttavaa, että nykyajan miehet ovat enemmän läsnä perheen arjessa? Nykymiehelle ei tuota tuskaa olla tukena jo synnytyksessä ja ryhtyä vaihtamaan kakkavaippoja, puhumattakaan kaikista kotitöistä, jotka jakautuvat jo varsin tasapuolisesti sukupuolten kesken.

Nuoret ovat aina helppo kohde sapiskoille. Mikä pyhäinhäväistys jos joku nuori mopoautoilisi vanhainkotiin saarnaamaan siitä, ettei vanha ikäluokka hallitse edes valokuvien siirtämistä kännykästä pöytäkoneelle? Moni vanhus ei ole välttämättä eläessään nähnyt edes USB-piuhaa. Mutta kukaan ei tuomitse heitä siitä, he ovat oman aikansa kasvatteja. Lapset tai lapsenlapset auttavat, jos he eivät osaa.

Joskus muistan lukeneeni vanhuksen tuskanparahduksen siitä, että nykynuoret eivät tunne tavallisia vanhoja sanoja. Esimerkkeinä olkoot riihi, värttinä ja kontrahti. Mutta sanatkin heijastelevat aikaansa. Jos sanat todella onnistuttaisiin jäädyttämään sinne 1950-luvulle, suomesta tulisi latina 2050-luvulla. Kieli muuntuu viestinnän tarpeisiin.

Ylipäätään nykynuorten kirjoitustaitoa moititaan jatkuvasti. Tästä on kiistatonta tutkimusnäyttöäkin. Toisaalta olen lukenut monien vanhusten tekstejä, joissa on kauniista kaunokirjoituksesta huolimatta karmeita yhdyssana- ja välimerkkivirheitä. Eikö kansakoulussa opetettukaan kirjoittamaan?

Bitcoinilla on aina kääntöpuolensa.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi