Sanonta suolasi vuotajan

Robert Hanssen oli FBI:n agentti, joka vakoili ensin Neuvostoliitolle ja sitten Venäjälle kaikkiaan 22 vuoden ajan. Hän lusii elinkautista maan tarkimmin vartioidussa vankilassa ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Vuosikausia kotimaansa keskusrikospoliisin operaatioita paljastaneen kaksoisagentin pyydystäminen osoittautui erittäin vaikeaksi. Kerran Hanssen jopa etsi itseään eikä luonnollisesti jäänyt satimeen. Lisäksi hän työskenteli itse vastavakoilun ammattilaisena ja myös IT-vastaavan hommissa, mikä auttoi peittämään jälkiä.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lopulta ostaa muulin henkilöllisyys eräältä entiseltä KGB-upseerilta, joka toimittikin vuotajasta kerätyn asiakirjasalkun FBI:lle – omaa rahasalkkua vastaan. Tiedostoista ei kuitenkaan suoraan selvinnyt muulia, joten viranomaisten piti tutkia hänen vuotamiaan materiaaleja.

Salkussa oli ääninauha, jonka miesääni kuulosti tutulta, mutta sitä ei kyetty yhdistämään kehenkään agenttiin. Salkku sisälsi myös viestilappuja, joissa käytettiin toisessa maailmansodassa tunnetun kenraalin George S. Pattonin käyttämää sanontaa purple-pissing Japanese.

Toinen agentti muisti Hanssenin käyttäneen fraasia. Löytyi ratkaiseva vihje, joka varmisti muiden todisteiden ohella lopulta Hanssenin syyllisyyden. Onpa ironinen tapa jäädä kiinni: oma lempisanonta.

Mutta mistä ihmeestä fraasi kumpuaa? Se vaikuttaa samaan aikaan sekä järjettömältä että harvinaiselta. Edes netin syövereistä ei tahdo löytyä kouriintuntuvaa tietoa. Luultavasti siksi fraasi herättikin tapausta tutkineiden agenttien huomion.

Pyysin apua tutulta kääntäjältä, joka saikin palaset loksahtamaan kohdalleen.

Urban Dictionaryn mukaan purple-piss-sanaa käytetään rasistisena ilmauksena japanilaisista miehistä. Ilmauksen taustalla olisi heidän toisen maailmansodan aikainen taisteluhuutonsa banzai-hyökkäyksissä, joissa sotilas rynni vihollisen asemiin ja taisteli viimeiseen hengenvetoon saakka. Vanhanaikaisesta hyökkäystyypistä käytetään yleisemmin nimitystä ihmisaalto.

Purple-pissing Japanese viittaisi siis japanilaisten ulvontaan, joka sai virtsankin värjäytymään punertavaksi.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Kyllä minä niin mieleni paalutin

Luin erään pienkustantamon teosta ja minua alkoi ärsyttää jatkuvasti toistuva paaluttaa-verbi. Lisäksi verbiä käytettiin poikkeavasti merkityksessä ’painottaa, tähdentää’. Kielitoimiston sanakirja kuitenkin paaluttaa, että verbiä käytetään kuvallisesti jonkinlaisesta varaamisesta.

Eräässä lentokoneista kertovassa toisen pienkustantamon tietokirjassa taas ei-ammattikirjoittaja (lentokapteeni) viljeli sulkumerkkejä joka (ainoassa) virkkeessä. (Joltisenkin näin.) Kustannustoimittaja ei ollut selvästi pannut tätä (ryöstöviljelyä) merkille ja keksinyt (vaihtoehtoisia) tapoja muotoilla lauserakenteita.

Tässä postauksessa ei ole tarkoitus sättiä pienkustantamoita, mutta kielenhuollon näkökulmasta ne usein kompuroivat isojen kustantamoiden kintuissa. Viime aikoina olen hämmästellyt, miten usein laatukirjoissakin lainausmerkki leijuu tekstipalstan ulkopuolella tai miten turvapaikkaprosessin pituisia virkkeitä jotkut harrastavat. Eikö kirjoittaja ota selvää, miksi Word herjaa punaista?

Miellän kirja-alan työntekijät kielen ammattilaisiksi, jolloin heiltä voi myös odottaa enemmän kuin mattimeikäläiseltä ja husseinheikäläiseltä. Jokaisen maallikon pitää osata helpot yhdyssanat, mutta vaikeimmat saa usein anteeksi. Kustantamoiden sen sijaan pitää marssia median kanssa kielen etulinjassa.

Yleisesti kirjoittajan olisi hyvä tiedostaa omat maneerinsa. Tähän auttaa se, että palaa oman tekstinsä ääreen vaikkapa nukutun yön jälkeen, lukee sen ääneen tai ottaa siitä tulosteen. Muistatko, kun koulussa opettaja pyysi sinua vaihtamaan koetta tai ainetta naapurioppilaan kanssa? Toinen silmäpari on editoinnille vielä parempi vaihtoehto.

Minullakin on tiedostoissa yhä vanha postauksenraakile vuodelta 2009, johon en ole vieläkään tyytyväinen. Ehkä saan sen julkaisukuntoon, kun se täyttää pyöreitä.

Suomen kielen opintojen ensimmäisellä kurssilla professorimme pyysi kutakin kirjoittamaan muutaman sivun esseen siitä, miksi olemme päätyneet opiskelemaan alaa. Paalutin esseessäni näin:

Pitkään jatkunut kieliharrastukseni yhdessä ammatillisten suunnitelmieni kanssa saivat aikaan kiinnostukseni suomen kielen opintoja kohtaan.

Professori alleviivasi koko virkkeen, koska piti sitä kömpelönä. Sana ”yhdessä” soljuu rinnastuskonjunktiona yhtä hyvin kuin norjalaishiihtäjän selitykset, jos tarkkoja ollaan. Ja niinhän me oltiin.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Vastaanotolla jumalan pakeilla

Uusi tiedustelulainsäädäntö huolestuttaa journalisteja, jotka ovat ainakin jollain tavoin voineet vielä luottaa lähdesuojaansa. Mielestäni kansalaiset voisivat olla vielä kuuluvammin huolissaan siitä, että potilastiedot ovat viimeistään lähitulevaisuudessa kauppatavaraa. Tähän asti on totuttu, että potilaskertomukset ovat vain hoitohenkilökunnan luettavaksi.

Jo nyt biopankkiin kerätään potilaiden näytteitä lääketieteelliseen tutkimukseen. Näytteet otetaan normaalissa näytteenotossa laboratorioissa, ja niihin kysytään aina potilaan suostumus. Suostumuksen voi perua koska tahansa. Näytteitä ei yhdistetä henkilöön, vaan niitä hallinnoidaan tunnistenumerolla. Toimintaa säätelee biopankkilaki ja valvoo Valvira.

Terveystalo puolestaan tarjoaa lääkeyhtiöille portin mittavaan potilastietojärjestelmäänsä, mutta ilmeisesti se toimii vain välikätenä tilaajan (lääkeyhtiö) ja kohteen (potilastiedot) välillä. Lyhyt englanninkielinen selostus verkkosivuilla ei juuri valota toimintaa. Toistaiseksi potilastietoja ei voida lain mukaan käyttää kaupalliseen tutkimukseen, mikä rajaa lääkeyhtiöt pois.

Suomessa kaavaillaankin lakia, joka avaisi sosiaali- ja terveystiedot esim. lääke- ja terveyspalveluyrityksille. EU:n tietosuoja-asetus tulee voimaan mahdollisesti jo ensi vuonna, minkä lisäksi yksityisten terveysalan yritysten painoarvo kasvaa tulevassa sote-uudistuksessa. Mahdollisuudet terveystietojen ennennäkemättömään hyödyntämiseen ovat epäilemättä suuret, mutta potilastietojen koskemattomuus on sitten mennyttä kalua.

Ei uskoisikaan, miten tarkkaan viritetty psykologinen tilanne lääkärin vastaanotto on sekä lääkärille että potilaalle.

Potilaat odottavat lääkäriltä eniten ammatillisuutta, hienotunteisuutta ja yksityisyyttä. Lääkärin pitäisi pystyä lyhyen vastaanoton aikana rakentamaan luottamus, jotta potilas uskaltaa kertoa hänelle kiusallisistakin vaivoista.

Joillakin erikoisaloilla, kuten psykiatriassa ja lastentaudeissa, vuorovaikutus on erityisen tärkeää. Jos potilaalta saadut taustatiedot jäävät vajavaisiksi, diagnoosin tekeminen hankaloituu. Lopputuloksena myöskään potilas ei sitoudu kovin hyvin hoitoonsa.

Länsimaissa lääkäri ei varaile toimenpiteitä tai leikkauksia ilman potilaan suostumusta, mutta joissakin holhoavissa kulttuureissa lääkäri on yhä yksinvaltias, joka hoitaa potilaan kroppaa miten parhaaksi näkee. Toisen mielipiteen kysyminen olisi potilaalta suoranainen tabu. Meikäläinen lääkäri antaa sen sijaan vaihtoehtoja ja kertoo avoimesti eri hoitolinjojen hyödyistä ja haitoista, joiden pohjalta potilas kertoo valistuneen päätöksensä.

Lääkäreillä on kuitenkin edelleen taipumusta kavuta valtaistuimelle ja jumaloitua. Ensinnäkin lääkäri käyttää koukeroista asiantuntijakieltä. Toiseksi potilas on se kärsivä osapuoli (englannin sana patient juontuu latinan verbistä patior ’kärsiä’), joka haluaa vaivoistaan eroon mutta pystyy vain rajallisesti auttamaan itse itseään.

Vuonna 1990 julkaistun skottitutkimuksen mukaan iso osa potilaista sallii lääkärin kutsuvan heitä etunimeltä. Tämä tuo potilaan ja lääkärin vuorovaikutukseen paitsi läheisyyttä myös intensiivisyyttä. Suurin osa potilaista ei kuitenkaan halua vastavuoroisesti puhutella lääkäriä tämän etunimellä.

Suomessa ei juuri puhutella keskustelukumppaneita etunimellä ylipäätään, joten lääkärin yllättävä tuttavallisuus todennäköisesti häiritsisi:

Ritva, sinulla on kuulemma ollut vatsaoireita Mallorcan-matkan jälkeen?

Lisäksi olisi lapsellista ja etäännyttävää upottaa etunimeä muuallekaan lauseeseen:

Onko Ritvalla ollut vatsa hellänä aurinkoloman päätteeksi?

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Kurkistus sanojen sisuskaluihin

Sanat nähdään usein vain sattumanvaraisina kirjainjonoina, vaikka ne sisältävät roppakaupalla alkuperäisiä, jopa runollisia tiedonjyväsiä.

Esimerkiksi Japanin omakielinen nimi Nippon tarkoittaa ’auringonnousua’, mistä koko maa onkin saanut lempinimensä. Sama vastaavuus on kiinan kantamuodossa jih pun, joka on sitten lainautunut malaijin kieleen muodossa Japang ja siitä edelleen indoeurooppalaisiin kieliin meille tutuimpaan nimiasuun.

Japanilaiset mieltävät urheilun vahvasti itsensä toteuttamiseksi paitsi fyysisesti myös henkisesti. Perinteisissä kamppailulajeissa näkyvä suffiksi (sanavartalon perässä oleva kiinteä kielenaines, esim. suomen inessiivi -ssa sanassa somessa) -do tarkoittaa tietä tai polkua.

Niinpä judo tarkoittaa kirjaimellisesti joustavaa tai pehmeää tietä ja kendo puolestaan miekan tietä. Aikido voidaan kääntää löyhemmin vaikkapa henkeen tai elämänenergiaan yhdistymisen taidoksi. -do-suffiksi voidaan tässä yhteydessä nähdä myös merkityksessä ’taito, taide’.

Etymonlinen ja Kitchen Myths -sivuston mukaan sushi on tarkoittanut alun perin etikalla maustettua riisiä, ei raakaa kalaa, mutta lopullisesta merkityksestä on vaikea saada tolkkua. Sanalla on ilmeisesti viitattu myös suolaiseen kalaan tai suolaiseen, happamaan tai umamin makuun.

Samantyyppisiä merkitysnippuja näkee tietysti selvemmin niissä kielissä, joita itse hallitsee. Esimerkiksi pesäpallo-niminen laji löytyy sitaattilainana englanninkielisestä Wikipediasta jopa ä:n pisteitä myöten, koska englannissa ei ole lajille vakiintunutta nimitystä. Ensimmäisessä kappaleessa avataan nimeä:

Finnish pronunciation: [pesæpɑlːo]; Swedish: boboll, both names literally meaning “nest ball”, also referred to as “Finnish baseball”.

Äkkiseltään näyttää siltä, että vain skandinaavisissa kielissä pesäpallolle on omakielinen nimitys. Onhan lajikin maailmanlaajuisesti pieni. Myös skandinaavisissa kielissä nimitys pohjautuu pesä-sanaan (bo > boboll). Suomessakaan pesäpallo ei tosin ole mikään vanha nimitys. Se on vasta 1900-luvun alkupuolella kehittynyt kuningaspallon ja pitkäpallon pohjalta nykyiseen muotoonsa.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Näin käyttäydyt somessa

Pysyttele poliittisesti korrekteissa aiheissa ja virallisissa mielipiteissä.

Venäjä on ilkeä roistovaltio, Trump on tyhmä ja sovinistinen hallitsija, Suomi on äärimmäisen rasistinen maa täynnä suomalaisia juntteja. Vaikka nämä ovat mustavalkoisia järjettömyyksiä, niitä ei kannata kiistää, jotta oma maine ei koe kolausta.

Jos olet epävarma, mikä mielipide on pinnalla, seuraa valtamediaa ja siihen kytkeytyviä oikeamielisiä Twitter-kuppikuntia. Hyvän esimerkin mielipidevaikuttamisesta saa, kun havainnoi hetken esimerkiksi Trump-uutisointia. Kun Trump esimerkiksi pitää puheen, sanomasta käännetään kiusallaan kaikki mahdollinen päälaelleen. Olisiko Hillary Clintonin sanoja väännelty aivan samalla antaumuksella?

Lue miten Clinton samaisti miehet ja valkohäntäpeurat! Katso myös miten orpo kirgisialainen pitsinnyplääjä räjäytti Twitterin ovelalla vastaiskulla!

Älä käytä vihapuhetta vaan kivapuhetta.

Varo myös huumoria. Tabuista ei lasketa edes leikkiä. Jos viranomaiset ja media eivät tartu viestiisi, ainakin somekansa hoitaa teilaamisen. Tervatynnyri ja höyhenet odottavat lynkkausjoukon hyppysissä jo seuraavaa väärää mielipidettä vähemmistöistä.

Mielistele siis eliittiä, sillä niin valtavirtakin tekee. Suuressa maailmassa tietovuoto on varmaan ollut tuomittavin yhteiskunnallinen teko, vaikka voitaisiin osoittaa, että viranomaiset ovat toimineet todella väärin (esim. NSA-paljastukset). Minusta Chelsea (Bradley) Manning oli mies paikallaan.

Esittele ongelmasi ja pyydä siihen apua mutta ammu alas kaikki ratkaisuehdotukset.

Please, help! Poikaystäväni ei halua edes maistaa keittämääni neljän viljan puuroa. Hänellä on kylläkin keliakia ja vatsa on muutenkin onneton – ja ponneton. (Pisteet yksityisasioiden levittelystä netissä.) Kun someyleisö jakelee auliisti vinkkejä murkinaksi, lyttää saman tien ehdotukset kirosanojen kera. Loukkaannu ja karkota ”kaverit”.

Ole tyhmä ja itsekäs, suoranainen narsisti. Käyttäydy niin kuin kavereidesi olisi pitänyt vilkaista kristallipallosta poikaystäväsi piilevä geenivirhe. Uhkaile tarvittaessa ylläpidolla ja poliisilla. Lopuksi vetäydy kuoreesi teroittamaan kynsiä seuraavaa nerokasta statuspäivitystä varten.

Viis veisaa oikeinkirjoituksesta.

Kirjoita virkkeet yhteen pötköön ilman pilkkuja. Kerro vaikkapa jostain täysin yhdentekevästä arkiaskareesta. Varokin kirjoittamasta yhdyssanoja yhteen. Näillä pötkit jo pitkälle.

Kävimpäs tampaamassa matot ja siinä samalla olo huoneen iso plyysi matto mutta onhan siinä villa koiran karvoja kerrakseen mitäs pienistä no nyt on ainakin kiva taas tallustella kun pölyt ja hiekat jäi pihalle tampaus telineen alle.

Joku voisi ripustaa sinut hetkeksi ”tampaus telineeseen” pohtimaan syntyjä syviä.

Vaadi muilta kohtuuttomuuksia mutta pysy itse vetelänä vastuunkaihtajana.

Tiedustele, onko jollakulla antaa ilmaiseksi neljän istuttava kulmadivaani (mieluiten beige, ei ruskea), joka ei ole ollut eläin- tai lapsikodissa ja jossa ei ole näkyviä tahroja tai iskujälkiä. Tupakointi ok. Asialla kiire!!!

Samaan syssyyn kuljetus kotiosoitteeseen Kiulukkahiirenhännänpolku 331 b b 15 (7. krs). Rahaa ei nyt ole antaa, mutta auttakaa nyt hyvänen aika lähiöbimboa mäessä tai käy kalpaten.

Esittele keskeneräisiä tatuointeja, jotka on kuvattu ”huonolla” kameralla.

Odotellaan rauhassa, että oma tribaali-teräsmiestaidonnäytteesi paranee yön yli nukuttuamme ja saat Samsung Galaxy S6:n tilalle kunnollisen kuvausvehjeen. Sinähän ole meidän kaikkien silmissä todellinen itseoppinut tatuointikyky, oikea kotikylppäreiden keisari.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Peni vai koira?

Minulle joka kerta hekotetaan, kun käytän koiran tilalla sanaa peni.

Sana koira on modernia hapatusta, koska parhaan ystävämme nimitys on ollut suomen kielessä alun perin peni. Vielä varhaisemmaksi muodoksi on itse asiassa rekonstruoitu *pene, mutta peni kelvatkoon.

Penillä ja sen johdoksella penikalla (= koiran tai muun koiransukuisen eläimen pentu) on vastineita sekä lähi- että etäsukukielissä, joten sanat ovat ainakin isoisän lampunoston ajalta, mutta todennäköisesti vielä paljon hämärämmästä historiasta, mahdollisesti jopa 6 000 vuoden takaa.

Yllättäen kun sanojen alkuperää valottaa lisää, paljastuukin, että myös koira on ikivanha substantiivi, joka tunnetaan kaukaisimmissakin sukukielissä. Miten sitten voidaan selittää kahtalaisuus koiran ja penin välillä?

Etäsukukielissä koiran merkitys on ollut ’urospuolinen eläin’. Tajusin vasta tätä kirjoittaessani, että nykykielessä tämän paikan on ottanut tietenkin koiras. Palikat loksahtelevat kohdalleen.

Kantauralissa eli vanhimmassa jäljitettävässä suomen kielen esimuodossa on luultavimmin ollut sana *koj(e), joka on tarkoittanut ’miestä’ tai ’ihmistä’ (vrt. englannin man monissa yhteyksissä). Tuon kantasanan pohjalta olisi muotoutunut nykykielinen koira. Muita tästä muodosta syntyneitä sanoja ei suomessa ole säilynyt.

Koira-sanan vakiintuminen tietyn lemmikkieläimen nimitykseksi ei siis ole aivan vanhinta perua, vaikka on koira ollut nykyisessä merkityksessään jo suomen kirjakielen alkuaikana 1500-luvulla. Tuolloin penikka tarkoitti ainakin Agricolan kielessä ’koiranpennun’ ja ’eläimen poikasen’ lisäksi ’lasta’ tai ’kakaraa’.

Peni jatkoi eloaan samantyyppisissä merkityksissä ilmeisesti enää murteissa, ennen kuin se vähitellen menetti elintilansa tykkänään.

Viron kielessä koer on samalla tavoin peruskirjakieltä, mutta peni on vielä säilynyt murteellisena kuriositeettina. Eestikaverini mukaan fraasi ”munia syövä peni” käännettynä viroksi viittaa melkoiseen typerykseen, joten ilmaus on vielä mukavasti hengissä.

Peninkulma ansaitsee vielä sanasen. Sen muodostumistapa on nimittäin pieni arvoitus. Todennäköisesti jälkiosa on epäsäännöllisesti lyhentynyt kuulua-verbin johdos, joko kuulema tai kuuluma.

Suomen murteissa onkin poimintoja muodoista peninkuulema tai peninkuuluma. Peninkulma on siis kirjaimellisesti viitannut siihen matkaan, jonka päästä koiran haukunnan voi kuulla. Ja tälle matkalle on annettu varsin täsmällinen mitta: reilut 10 kilometriä.

Oli miten oli, viimeisiä haikuja tästä ammoisista ajoista haukutusta nimityksestä peni kuulee enää koirien erisnimenä. Savon Sanomien selvityksen mukaan Peni oli 30. suosituin koirannimi vuonna 2013 julkaistussa Kennelliiton tilastossa.

Penejä oli mojovat 1 227 karvakuonoa, joten ehkä peni vielä jonain päivänä tassuttelee konkarimaisin askelin takaisin kirjakieleen.

Lähteinä käytetty aarrearkkuja nimeltä Nykysuomen etymologinen sanakirja ja Suomen sanojen alkuperä.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi