Aprillipila etuajassa

New Yorkin kaupunki on julistanut pannaan normaaleja yleiskielen sanoja, joita ei saa enää esiintyä koululaisten ainekirjoituksissa. Joukossa on sellaisia sanoja kuin dinosaurus, julkkikset, noidat, tanssi, avaruusolennot, terrorismi, kodittomuus ja popmusiikki, jotka kukin saattavat potentiaalisesti ehkä mahdollisesti (kukaties) satuttaa jotakuta.

Vapaamielisten tarkoitusperien määrällä lämmittäisi kokonaista pohjalaiskylää talven yli. Mistä koululainen voi kirjoittaa, jos hän haluaa sorsien syysmuuton tai maan mahtavan perustuslain sijaan raapustaa oman arkipäivänsä ilmiöistä, puhumattakaan vaikkapa pienestä kritiikistä? Missä on taiteellinen ja moraalinen vapaus omaan luovaan työhön?

Kuinka pitkälle on mentävä, ennen kuin kaikesta tulee kiellettyä? Voiko todellisuutta edes kieltää? Sanathan kuvaavat maailman asiaintiloja, eivätkä tosiasiat voi olla oikein tai väärin, loukkaavatpa ne jotakuta tai eivät. Paljonko sanoja pitää kieltää, jotta meillä on kaikki hyvin ja turvallista? Valtaa pitävä eliitti osoittaa olevansa tavallisen kansan yläpuolella, sillä sen pitää ihan kädestä pitäen opastaa meitä oikeaan ajattelutapaan.

Vihapuhe ei olekaan enää suomalainen (media)ilmiö. George Orwell, olit oikeassa. Ajatusrikos tekee uuskielen myötä tuloaan ”sivistyneisiin yhteiskuntiin”.

Kategoria(t): Luokittelematon Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s