Ihminen on kaiken mitta

Suomen kielen sanastossa on runsaasti sellaista ainesta, joka on syntynyt konkreettista tietä mutta sittemmin katkaissut alkuperäisen yhteytensä ja pelkistynyt. Kielemme rikas johdinjärjestelmä takaa ainaisia ahaa-elämyksiä.

Ajaminen* on vaatinut ajattelemista, ja järjestelmän laatijan on suotavaa käyttää järkeä. Kätilö ottaa vauvan vastaan käsillään, ja maailmassa on uusi olio. Eläimet huutavat eläköön.

Jos siirrytään astetta kovempiin sanoihin, niin hammas on alkuaan ollut pii, minkä vuoksi selkäpiitä voi joskus karmia. Selässä ihon alta näkyvät nikamat herättivät esivanhemmissamme mielikuvan hampaista.

Pieli on alkuaan tarkoittanut korvaa, joten toivottavasti tämä korvaamaton selitys ei mene ihan pieleen.

Metsässä hiipinyt muinaismies piti tärkeänä mm. selustaa (< selkä) ja jalustaa (< jalka). On luonnollista, että ihminen on itse toiminut omana kiintopisteenään, mutta on meistä ollut mitaksikin. Vanhoja pituusmittoja ovat syli ja jalka; kymmenjärjestelmä taas perustuu sormien lukumäärään.

*Tässä ajamisella viitataan esim. riistan ajamiseen, ei autolla ajamiseen, koska auton keksimiseen tuhraantui vielä tolkuttomasti aikaa.

Kategoria(t): Luokittelematon Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s