Viserrys viidakosta kielikiistan ytimessä

Amazonin sademetsän siimeksessä asuu piskuinen 400 hengen kansa, pirahãt. Lujasta eristäytymisestään huolimatta kansan käyttämä kieli on ajautunut tiedemaailman polttopisteeseen.

Osa kielitieteilijöistä – pirahãta 30 vuotta tutkinut Daniel Everett etunenässä – on päätynyt toteamaan, että perinteinen käsitys universaalikieliopista ei enää päde. Hänen mukaansa pirahã rikkoo ihmiskielten perustavaa sääntöä, ja sitä voisi pitää jopa maailman erikoisimpana kielenä.

Mistä kaikki alkoi?

Vuonna 1977 lähetyssaarnaaja Daniel Everett perheineen saapui pirahã-kylään, jossa hän tapasi aiemman lähetyssaarnaajan. Tämä ymmärsi tuota uppo-outoa kieltä ja yritti pikapikaa opettaa sitä seuraajalleen. Lopulta hän kertoi Everettille vain tärkeimmän fraasin: ”Haluan kuulla pirahãta.” Mutta sekin oli miesparalle liikaa.

Pirahãta ei puhu maailmassa kuin kourallinen ihmisiä. Kieli on niin omaleimainen, että sitä voi puhumisen lisäksi hyräillä, laulaa ja jopa viheltää. Pirahãt käyttävät itsestään nimitystä ’suorat’, sillä muukalaisten kieli on heistä ’vinopäiden puhetta’.

Koko muulle maailmalle tuntemattoman kielen oppiminen oli Everettille elintärkeää, koska hänen tavoitteensa oli silloin evankeliumin hengessä kääntää Raamattu kansan kielelle. Vähitellen hänen katsomuksensa kuitenkin muuttui, ja onnea hehkuvat pirahãt käännyttivätkin hänet maallikoksi. Sisäinen kielitieteilijä heräsi Everettissä.

Hän selostaa ensiaskeleitaan alkuasukkaiden parissa: ”Kun saapuu heimon luo eikä osaa sanaakaan kieltä, opiskelu aloitetaan siitä, että osoitetaan esineitä ja yritetään ymmärtää, miksi niitä sanotaan.” Opettelija voi esimerkiksi osoittaa oksaa, kuunnella puhujien käyttämää ilmausta sille ja toistaa sitä perässä. Sitten voi vaikkapa pudottaa oksan maahan ja yrittää opetella, mitä ilmausta puhujat käyttävät ’putoamisesta’.

Kun tällaisia havaintoesityksiä toteuttaa väsymättä, huomaa vähitellen oppivansa kommunikoimaan yhä joustavammin. Ensimmäisen vuoden jälkeen Everett osasi puhua arkiasioista. Seuraavina vuosina hän pystyi jo suunnilleen sanomaan sen, minkä halusikin, ja nykyisin hän puhuu pirahãta erittäin sujuvasti.

Everettin mukaan pirahãt pitivät häntä aluksi matkivana papukaijana, eivätkä he tajunneet, että saarnamies alkoi pikkuhiljaa ymmärtää heidän keskinäistä puhettaan. Oppiminen vaatikin uskomattomia ponnistuksia, sillä kieltä ymmärtääkseen täytyy ajatella kuin äidinkielinen kielenpuhuja. Ja länsimaisen, teknistyneen ihmisen on vaikea seurata metsästäjä-keräilijän ajatuksia.

Pirahãn erityispiirteet

Opittuaan pirahãn kieltä Everett teki henkeäsalpaavia havaintoja, joista on tosin jälkeenpäin kiistelty. Hänen tutkimustensa mukaan pirahãssa ei ole sanoja väreille, mutta ilmeisesti kielessä on kuitenkin ainakin värisävyt ’tumma’ ja ’vaalea’, ja värien tilalla käytetään vertauksia: ’veren värinen’, ’taivaan värinen’.

Kielestä puuttuvat sellaiset arkipäiväiset suunnanilmaukset kuin ’oikea’ ja ’vasen’. Sisaruksia kauemmas ulottuville perhesuhteille ei ole sanoja. Sama sana tarkoittaa sekä isää että äitiä.

Everett on luonnehtinut kieltä ”yltäkylläiseksi linnunlauluksi”, ”melodiseksi jutteluksi” ja ”hädin tuskin havaittavaksi puheeksi”. Kielen äännejärjestelmässä on vain kolme vokaalia ja seitsemän (naisille) tai kahdeksan (miehille) konsonanttia, mutta koska kielessä on useita sävelkorkoja erottamassa sanoja toisistaan, vokaalisto karttuu vastaavasti.

Kielessä on joitakin niin outoja äänteitä, että foneetikot eivät ole tavanneet niitä missään toisessa maailman kielessä. Tällaisia äänteitä syntyy esimerkiksi huulia värisyttämällä.

Pirahã saattaa olla ainoa kieli maailmassa, jossa ei ole lukusanoja. Kun Everett pyysi pirahã-kansan jäsentä kuvausryhmän edessä kertomaan laudalle asetettujen tikkujen lukumäärän, tämä käytti vain luonnehtivia ilmauksia, kuten ’vähän’, ’monta’ ja ’kasa’. Joidenkin tietojen mukaan pirahãssa olisi silti erotettavissa lukusanat ’yksi’ ja ’kaksi’. Lukusanojen puutteen vuoksi pirahãt eivät Everettin mukaan koskaan oppineet ymmärtämään laskutoimituksia.

Kansan ”sivistys” näkyi kuitenkin monella muulla tapaa. Everett havaitsi, että pirahãt tuntevat luonnonympäristönsä läpikotaisin. Jokainen kulttuurin jäsen osaa sekä nimetä kaikki ympäristön tuhannet kasvi- ja eliölajit että myös kuvailla niitä erittäin yksityiskohtaisesti: Mitä ne syövät? Miten ne elävät? Mikä on niille suotuisin elinympäristö?

Koko kieli ei Everettin mukaan tunne menneitä eikä tulevia aikamuotoja, vaan kaikki tapahtumat ajoittuvat nykyhetkeen. Everettin mukaan heimolaiset jäsentävät kaiken toimintansa sen mukaan, mitkä ovat heidän senhetkiset tarpeensa. He eivät huolehdi lainkaan tulevaisuudesta eivätkä ryve menneessä.

Rekursio käynnisti kärhämän

Everett totesi pitkällisen tutkimuksensa pohjalta, että pirahãn kielessä ei ole jälkeäkään rekursiosta. Rekursio tarkoittaa kaikille ihmiskielille oletettua kykyä ketjuttaa ajatuskokonaisuuksia loputtomiin.

Rekursiossa pieniä kielellisiä rakenteita voi yhdistellä suuriksi rakenteiksi, ja suuria rakenteita voi sijoittaa samanlaisiin rakenteisiin, joista ne on muodostettu. Voisi puhua eräänlaisesta hierarkkisesta äärettömyydestä, jonka kielet vain koodaavat eri periaattein.

Esimerkiksi suomen kielessä voidaan sanoa ”Mikko näki Emman”, jota voi jatkaa tällaiseksi alisteiseksi yhdyslauseeksi: ”Teemu kuuli, että Mikko näki Emman”. Toinen tavallinen tapa on ketjuttaa relatiivilauseita: ”Oskari joi maitoa, joka oli pilaantunut, mitä hän ei havainnut”. Näin vahvistetaan rekursion toimivuus suomen kielessä.

Rekursio on tähän mennessä nähty kaikkien maailman kielten yhteisenä piirteenä eli universaalina. Rekursion olemassaoloa ihmiskielessä on kuvailtu erottavaksi tekijäksi ihmisten ja eläinten kielten välillä.

Maailman vaikutusvaltaisimman kielitieteilijän Noam Chomskyn edustama universaalikielioppi edellyttää, että kaikissa kielissä on rekursio. Samainen kielioppiteoria nojaa myös siihen, että ihmisen perimässä on olemassa kielen syvärakenne – ihmislapsen kielikyky on siis synnynnäinen eikä opittu. Siten kaikilla kielillä olisi sama syvärakenne, vaikka niillä onkin suuria pinnallisia eroja. Universaalikielioppi on hallinnut kielitiedettä jo 50 vuotta.

Everettin mukaan pirahãn kielessä lauseita ei voi ketjuttaa, joten hänen mukaansa rekursio ei ole ihmiskielelle välttämätön piirre. Laajan pirahãn puheaineiston perusteella tehty kieliteknologinen tutkimus ei havainnut näyttöä rekursiivisista rakenteista, ei edes sellaisia tavallisia rinnasteisia konjunktioketjuja kuin ”Martti ja Tarja ja Mauno”. Tutkimustuloksissa on kuitenkin eroja.

Pirahãn paikka maailmassa

Pirahã on kiintoisa tutkimuskohde siinäkin mielessä, että se on eristäytymisensä ansiosta onnistunut säilyttämään uskomattoman omaleimaisuutensa ilman vaikutteita muista kielistä ja kulttuureista. Pirahã on ainoa kansa maailmassa, jolla ei ole luomismyyttiä, jumalia eikä taruja ja tarinoita menneistä ajoista. Nykyhetkessä on kaikki.

Kieli on myös viimeinen elossa olevan jäänne hiipuneista mura-kielistä. Pirahã ei ole sukua millekään elävälle kielelle, eikä se myöskään muistuta yhtäkään naapurikielistään.

Kielessä on vain kourallinen (Brasilian valtakielen) portugalin lainasanoja, kuten ’kuppi’, ’lentokone’ ja ’kahvi’. Pirahã-kieleen on livahtanut myös englannin kielen sana, joka tarkoittaa vierailijan tuomia teknisiä välineitä, kuten nauhureita ja kameroita.

Everett pohtii kielen luonnetta viestinnän työkaluna: ”Mistä kielten piirteet tulevat? Onko kielen alkuperä biologinen vai geneettinen, kuten Chomsky väittää? Vai ovatko piirteet vain luonnollisia reaktioita viestinnän vaikeuteen jokaisen kansan oman kulttuurin mukaan?” Hän uskoo, että kulttuuri vaikuttaa sanaston ohella merkittävästi kielen koko ominaislaatuun, ja tästä pirahãt ovat ilmeikäs esimerkki.

Loppuhenkoset

Oli murheellista saada hiljattain tietää, että Brasilian viranomaiset ovat viime vuosina tempaisseet pirahãt luonnonkodistaan opintielle, vetäneet heimon maille sähköt ja rakennuttaneet talot. Sinne hävisi sekin paratiisi, toivottavasti ei kieli sen mukana.

Kielen kuollessa häviää ihmisen luovuuden ainutkertainen tuote, jota puhujat ovat kehittäneet läpi historian. Samalla katoaa korvaamatonta tietoa ihmismielen toiminnasta.

Vaikuttaako kieli sittenkin ajatteluun? Ovatko jotkin kielet rentoja, toiset puolestaan räiskyviä ja levottomia tai peräti sisäänpäin kääntyneitä ja teknisiä? Vastineeksi: tässä linkissä on suomalaisen kielitieteilijän kritiikkiä pirahãn-tutkimukseen.

Kirjallisuutta ja katsottavaa

Ylen dokumentti Prisma: Kielikoodin murtaja http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/prisma-kielikoodin-murtaja

http://www.essential-media.com/node/119

http://tieku.fi/files/bonnier-ill/pdf/SFIV_1555.pdf (vaatii kirjautumisen)

http://www.guardian.co.uk/technology/2012/mar/25/daniel-everett-human-language-piraha

http://www.telegraph.co.uk/culture/books/authorinterviews/9186354/Daniel-Everett-lost-in-translation.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Pirah%C3%A3_language

http://www.omniglot.com/writing/piraha.php

http://www.lausti.com/articles/languages/piraha.html

http://epoch-archive.com/a1/en/us/sfo/2008/07_Jul/03/B6_Scie&Tech.pdf

Kategoria(t): Luokittelematon Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Viserrys viidakosta kielikiistan ytimessä

  1. Paluuviite: Mehiläisiä ja hunajaa | Agricocacola

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s