Onko montaa-sana hyvää suomea?

Olen pragmaatikko. Kielen elävä käyttö voittaa luutuneet normit. Tämä on kielen oma päätös, ei minun, ja kieli haistattaa ulkoa tuleville säännöille huilut. Vaikka torumalla ja tärisemällä kuinka jarruttelisin kielenmuutoksia ja auraisin siloteltuja väyliä, kieli yleensä tallaa omat polkunsa. Se tietää itse oman parhaansa.

Pidänkin tarpeettomana tuhrata voimia merkityksettömiin pikkuseikkoihin. Kielenhuolto vainosi montaa-sanaa vuosikymmeniä, koska siinä nähtiin kaksi partitiivin päätettä. Omintakeinen syntytapa on siis tällainen:

moni (nominatiivi) > monta (partitiivi) > montaa (tuplapartitiivi)

Pitäisikö tällaista epäjohdonmukaista muotoa sitten halveksia? Onhan se näin tarkasteltuna hullunkurinen renttu. Toisaalta se on aivan kiistattomasti syntynyt palvelemaan jotakin ilmaisutarvetta, koska se on torjuntatoimista huolimatta niin sitkeästi säilynyt sekä puheessa että kirjoituksessa.

Minusta kahden partitiivin seka-avioliitto on siis pikemminkin kieliopin oma pikku monistusvirhe kuin kielenkäyttäjien päänsärky. Kieli ei ole tietokoneohjelma, jossa yksi ”virhe” kaataisi koko järjestelmän.

Sitä paitsi jos tuhannet ja miljoonat äidinkieliset puhujat tiiviisti ja pitkiä aikoja käyttävät huonona pidettyä muotoa, on kyseenalaista, missä menee hyvän ja huonon kielen raja ja pitäisikö rajoja pikkuhiljaa tarkistaa.

Mitä perusteita olisi normin säilyttämiselle? Ehkä syynä voisi olla jonkinlaisen ihanteellisen ”hyvän kielen” vaaliminen – sekä sosiaalinen erottautumishalu. Pätemisen avulla pykälät saadaan tönimään kokemattomampia kirjoittajia ja oma knoppitietämys pääsee loistamaan.

Suomen kielen lautakunta antoi ilmaukselle virallisen sallimuksensa 1990-luvun puolivälissä, koska monta– ja montaa-muodoille oli kehkeytynyt selvä merkitysero.

Söin kaksi kakkua. Söin kahta kakkua.

Söin monta kakkua [olen varsinainen herkkusuu]. Söin montaa kakkua [maistelin ahnaasti useita].

Minä suuntaan enemmän huolta ja voimavaroja vaikkapa siihen, miksi suomen kielen käyttöala kapenee akateemisessa maailmassa, miksi demokraattisen virkakielen pitää aina olla niin epädemokraattista ja miksi suomalaisia kuluttajia pitää palvella – muodin mukaan – englanniksi.

Kategoria(t): Luokittelematon Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s