Kirjallisuus ja kirjallisuudellisuus

Kielen ammattilainen kohtaa usein kirjallisuuden maailman. Olen tullut samalla pohtineeksi, mikä kirjallisuudessa ja ns. kirjallisuudellisuudessa ontuu? (Kirjallisuudellisuus on siis jotain, mikä tekee jostakin kirjallisuutta.)

Minä en lue kirjoja sillä perusteella, että niistä kirjoitetaan kehuvia arvosteluita, niistä näkee suitsuttavia vinkkauksia tai ne ”pitäisi jokaisen lukea”. Tästä syystä kävelen yleensä bestseller-esillepanon ohitse ja etsin sen sijaan kirjoja, jotka itse ryöstävät huomioni.

Ne voivat olla marginaalisimpien kustantamoiden marginaalisimpia kirjoja mutta silti olla kaikkein majeesteettisimpia löytöjä. Kukaan ei valitse minua paremmin, millaisilla kirjoilla täytän yöpöytäni.

En ole lukenut harrypottereita, sormustenherroja, tuntemattomia, veljeksiä, sinuheja, kalevaloita, en remestä, tervoa, hirvisaarta, kyröä, härköstä, hotakaista, oksasta, tuuria, rönkää enkä rimmistä. Riittääkö se, ettei ole napannut? En ole koskaan jaksanut palvoa listanimiä ja palkintokirjoja. Ne ovat muiden valintoja.

En halua kaivaa maata suosittujen kirjailijoiden jalkojen alta tai kapinoida kirjallisuusinstituutioita vastaan. Näen kuitenkin epäsuorasti, miten ”laatukirjallisuudella” yritetään joskus ratsastaa ja lyödä tyhmempiä päähän. Kenellä on todella valta määritellä jokin kaanoniin ja jokin toinen roskakirjallisuuteen?

Minä olen aina ladannut merkkiteoksiin vain täyttymättömiä odotuksia. Mitään korkeakirjallisuutta ei ole olemassakaan. Perehdyin taannoin antiikin klassikoihin, mutta ne eivät herättäneet minussa minkäänlaisia värinöitä. Kaikella kunnioituksella, minua viihdyttävät enemmän vanhat, klassiset Pahkasiat.

Tässä lopuksi jokunen kestosuosikkini:

1. Heinrich Harrer: Seitsemän vuotta Tiibetissä. Tämä mukaansatempaava tarina on nähty valkokankaallakin, mutta kirja oli paljon huumaavampi seikkailu, joka hakee vertaistaan. Kerronta vie mukanaan upeaan, koskemattomaan Tiibetiin.

2. Erno Paasilinna: Rohkeus – Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Ernon uraauurtava hanke selvittää, miksi rauhalle elänyt mies murhattiin ja miten murhan takuumiehet luikertelivat vielä kaikesta vastuusta. Opettavainen tarina periaatteista ja käytännön rauhantyöstä.

3. Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet. Tositarina siitä, miten pohjoiskorealaisesta huippuoppilaasta tulee eteläkorealaisia kuljettavan matkustajakoneen räjäyttäjä. Tätä kirjaa ei tehnyt mieli laskea hyppysistään.

Kategoria(t): Luokittelematon Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s