Epäonnistua surkeasti

Minulta tiedusteltiin, onko järkeä sanoa ”epäonnistua surkeasti”, koska epäonnistuminen on aina kielteistä, jolloin surkeuden ilmaiseminen olisi tarpeetonta toistoa.

Kysymys on tietysti teoreettinen, ellei jopa pseudoteoreettinen.

Törmäämme yleiseen virhepäätelmään, jonka mukaan kullakin kieliopin ilmiöllä olisi vain yksi tarkkarajainen tehtävä. Jos erehtyy astumaan tämän tehtäväpiirin ulkopuolelle, lankeaa oitis kielen ulkopuolelle, kielettömyyteen ja mielettömyyteen.

Kieli ei ole matematiikkaa, koska ihminen on luonut kielen, mutta matematiikka on syntynyt ilman ihmistä.

Mutta miten tähän nyt vastaisi. Ilmauksen avainasemassa on surkea-sanan saama sti-adverbijohdin. Sillä on lukemattomia käyttötarkoituksia, joista yksi on verbin merkityksen tehostaminen. Kyse on siis nimenomaan (erityisen) surkeasta epäonnistumisesta, ei epäonnistumisesta sinänsä.

Kategoria(t): Luokittelematon Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s