Inhokkisanat, onko niitä?

Lehdessä jos toisessa julkaistaan silloin tällöin listoja suomen ärsyttävimmistä sanoista. Minua ärsyttää eniten lista suomen ärsyttävimmistä sanoista. Mikä näissä HS:n inhokeissa niin kamalasti rasittaa?

Broisku. Broileri on jo niin tuttu kävijä ruokapöydässä, että se on saanut oman slangijohtimen (-sku), mikä kertoo sen kotoisuudesta. Tähän ei moni pysty. Vrt. banaani ja bansku.

Haasteellinen. Ilmiselvä muotisana, jolle ei ole haasteellista keksiä vaihtoehtoja: vaikea, vaativa, työläs, hankala, tukala tai pulmallinen. Näihin verrattuna haasteellinen on oikeastaan aika myönteinen sana.

Kenkulit. Tarkoittaa siis kenkiä. Okei, tämä on selvää lastenkieltä aikuisten kylmässä maailmassa. Et kai vain vihaa lapsia?

Parhautta. Suomessa ei ole paras-adjektiiville vastaavaa substantiivijohdosta, mutta on ihan parhautta, että joku kekkaa tällaisen!

Öpauttiarallaa. Englannin adverbi about on saanut suomalaisen ääntämysasun (öpaut-), minkä jälkeen konsonantti on tuplaantunut (öpaut-t-), partitiivipääte on liittynyt seuraan (öpaut-t-ia-) ja se ihana rallatus on kruunannut sievän ilmauksen. Öpauttiarallaa aikaslailla fantastinen sekasikiö!

***

Hyvä on, kyllä minuakin joskus jurppii. Näihin en toivo törmääväni:

Lienee on. Hyperkorrektiuden ilmentymä. Kirjoittaja haluaisi innokkaasti kirjoittaa asiatyyliä, mutta tällainen lipsahdus pudottaa hänet oitis pilvilinnoista. Lienee on olla-verbin oma potentiaalimuoto, ja se ilmaisee epävarmuutta ihan itsestään.

Paska ruoka. Ruokaa pitäisi kunnioittaa sen verran, ettei vertaa sitä lopputuotteeseen. Jos ruoka ei ole syötävää, se ei ole enää ruokaa. Paskaa ei syödä. Roskaruokakin on asiallisempi sana.

Teetättää. Jos minä en tee jotain itse, voin teettää työn jollakulla. Ei siinä mitään tätätystä kaivata! Vasta jos teettäjäni teettää työn jollakulla, voidaan kokonaisuutena puhua teetättämisestä.

Kategoria(t): Luokittelematon Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Inhokkisanat, onko niitä?

  1. Seisaritar sanoo:

    Mikähän noista olisi kaikkein hirvein? Ehkä ”haasteellinen”, koska se on sievistelyä, jolla yritetään siivota somaksi kaikki ikävä, hankala, raskas ja vaikea. Miksei voi sanoa, että asia on vaikea tai hankala, jos se kerran on sitä?

    Tuo ”öpauttiarallaa” on hirveä sekasikiö, jonka perustana on ilmeisesti joissakin murteissa vanhastaan oleva suunnilleen-sanana käsittämätön vastine ”palttiarallaa”. Mistähän mahtaa olla kotoisin? Hirvitys on joka tapauksessa, ilman englantiin viittaavaa lisukettakin.

    Kaikki lastenkielen lässytykset asiallisessa aikusille tarkoitetussa tekstissä ärsyttävät, kuten ”masuasukki” tai ”pikkukakkonen”. Entinen esimieheni keksi sikainfluenssallekin lässyttävän vastineen, todennäköisesti taudin pelottavuutta hälventääkseen. Siinä viesti kuitenkin oli minusta väärä, ei vakavasta taudista tule mitätöntä pikkuvaivaa sillä, että sen nimi muutetaan lastenkielelle. Vai tulisiko kenellekään mieleen puhua vaikkapa ”syöpylistä”?

    ”Paitulista” tuli mieleen toinen vaatetukseen liittyvä sana, joka ärsyttää minua huomattavasti enemmän. Kun pikkuvauvoille ennen myytiin potkupukuja, niiden nimi on nykyään ”body”. Varmaan nimi on peräisin valmistajilta, jotka ajattelevat, että jos aikuisten naisten kokovataloalusvaatetta voi sanoa bodyksi, niin miksei voi vauvankin. Minusta lahkeetonkin potkupuku on potkupuku. Tai joku muu, mutta ”body” vaatii minusta sisälleen aikuisen naisen kurvit, ei pikkuvauvan vaippoja. (Eikä kyllä sekään nimitys kovin onnistunut ole.)

  2. Toki on sanoo:

    Hesarin listalta karsein ehdottomasti on voimaantuminen/voimaannuttaminen. Listalta puuttui jostain syystä muutama todella hirveä väännös, nimittäin kipuilu ja kokoustelu. Minkä ihmeen vuoksi pitää ottaa substantiivi ja yrittää saada siitä jotenkin verbi, kun vallan hyviä verbejä olisi jo etukäteen tarjolla saman asian ilmaisuun? Myönnän heti, että nauran sisäisesti aina kun joku käyttää noita sanoja, enkä voi enää ottaa kyseistä henkilöä vakavasti.

    Haasteellisuus on minusta ok, sillä sanalla halutaan saada huomio pois siitä, että jokin ongelma masentaa. Oma reaktio asiaan on omasta asenteesta kiinni, ja kuten aina, sanavalinta kertoo omasta asenteesta. Ja onhan tosiaan meitä täällä Suomessa monia, joille kaikki elämän pienet vastoinkäymiset ovat ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s