Oma intuitio vastassa

Arvostan kielenhuoltoa ja seuraan tiiviisti sekä uusia suosituksia että kielestä ylipäänsä käytävää keskustelua. Nojaudun jo tukevasti omaan kielitajuuni, mutta toisaalta huomaan jatkuvasti ajattelevani hyvin kielitoimistomaisesti.

Lienen tahattomasti jonkinlainen ideaaliyksilö. Mutta jos nyt väkisin myllerretään, olen joskus asettunut poikkiteloin kielenhuollon suosituksia vastaan.

Sellaiset periaatekysymykset kuin julkishallinnon nimet (tullilaitos pienellä mutta Tullilaboratorio isolla) ja kuntien nimien taivutus (käydään Luvialla mutta Laviassa) ovat jossain määrin kielenhuollon ulkoisia ongelmia.

Alkukirjain kyllä palvelee kieleen vakiintuneita oikeinkirjoitusnormeja, mutta liemessä on muitakin äyskäreitä. Iso alkukirjain on jopa statuskysymys, etenkin supolle. Julkishallinnon nimien apokryfinen sääntö ohjaa tarkastelemaan nimen perusosaa ja hallinnollista taustaa. Se voi olla vaivalloista jopa kunnon kansalaiselle. Olisiko myöhäistä aloittaa rivakka sääntömullistus?

Kuntien nimissä taas liikutaan pehmoisella pieteetillä. Paikkaseudun (ollismi) oma, vakiintunut käytäntö ratkaisee valtakunnallisesti, taivutetaanko nimeä sisä- vai ulkopaikallissijassa. Tutuimpien paikannimien kanssa ongelmaa ei tietenkään ole – kuulin tosin kerran metsien miehen käyneen *Vantaassa.

Etenkin ammattikirjoittaja kuitenkin kaipaisi jämäkät suuntaviivat, jottei seuraava aamu mene kihisevää sähköpostia siivotessa. Eikä Kaustisella voi enää näyttää naamaansa, kun sortui kirjoittamaan *Kaustisissa. Koska kukaan ei pysty opettelemaan jokaisen paikkaseudun omaa taivutusta, ei auta muu kuin tarkistella ja tarkistella.

Entäs sanasto?

Jotkin vierassanat ovat minua hämmästyttäneet: pitäisikö oikeasti kirjoittaa slogaani ja tiaara? Ilman rutiinivilkaisua sanakirjasta olisin muitta mutkitta kirjoittanut sloganista ja tiarasta, koska en olisi tajunnut pitkiä vokaaleja. Nämä kirjoitusasut olenkin kyseenalaistanut muinaisjäännöksinä. Tiaarasta olen kirjoittanut aiemminkin.

Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Eija-Riitta Grönros vihjaa slogaanin päätyneen sanakirjaan sattuman oikusta. Kieliauktoriteetti Terho Itkonen valitsi – syystä, toisesta tai kolmannesta – muodon slogaani omiin kielioppaisiinsa. Niistä se uudissanana sitten kahmaistiin ensin Suomen kielen perussanakirjaan 1990-luvulla ja myöhemmin koskemattomana Kielitoimiston sanakirjaan.

Kukaan ei tainnut kiinnittää slogaani-kummajaiseen huomiota, vaikka sitä ei kukaan käytä. Uunituoreessa painoksessa onkin uudet päähakusanat: slogan ja tiara. Kansa on puhunut.

Kategoria(t): Luokittelematon Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Oma intuitio vastassa

  1. Seisaritar sanoo:

    Se metsien mieshän on voinut käydä Vantaassa eli uimassa Vantaanjoessa….

    Kielitoimiston suosituksista minua on oikeastaan kaikkein eniten siepannut kirjoitusmuoto ”jogurtti”, josta nyttemmin on onneksi vähän joustettu. Kun suomen sanat kirjoitetaan niin kuin lausutaan, jugurtti pitäisi kirjoittaa u:lla. En ole kuullut kenenkään ainakaan arkipuheessa puhuvan ”jogurtista”, vaikka sana komeilee tuossa muodossa jokaikisen purkin kyljessä marketin hyllyssä.

    Virhe – sillä virheestä minusta on kysymys – on luultavasti syntynyt sanaa ruotsita lainattaessa. Ruotsin kirjoitusmuoto on hienosteleva ”yoghurt”, joka lausutaan u:llisena, niin kuin siinä olisi pelkkä o. Kirjoitusmuotoa oikaistiin hieman, mutta jossain välissä unohtui se, että ruotsin ääntäminen poikkeaa suomen vastaavasta.

    Kieli elää ja muuttuu, ja hyvä niin. Tässä yhteydessä en malta olla mainostamatta eilen alkanutta dokumenttisarjaa ”Sanojen planeetta”. Kiehtova aihe, jonka nautittavuutta ei ainakaan vähennä Stephen Fryn hurmaavan huoliteltu englanti.

  2. agricocacola sanoo:

    Jogurtti tosiaan vaikuttaa olevan turhantarkka jäljitelmä ruotsin vastaavasta ilmauksesta. En ole koskaan kuullut käytössä o:llista ääntämystä, vain u:llista. Kielitoimiston sanakirjassa on nykyään kolme muotoa: jogurtti (päähakusana), jugurtti ja jukurtti.

    Kiintoisaa, että virossa kirjoitusasu on samantyylinen, nimittäin jogurt. Sama o-malli tuntuu juurtuneen lukuisiin muihinkin kieliin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s