Kielipoliisina somessa

Toimin virtuaaliyhteisö IRC-Gallerian kielenhuoltajana aktiivisesti noin viisi vuotta. Poistin Kielipoliisi-tunnukseni tänä keväänä, koska kielikeskustelu jostakin syystä tyrehtyi noin kolme vuotta sitten eikä minulla ole ollut enää annettavaa tälle nuortenyhteisölle.

Opin Gallerian-vuosina suunnattomasti lisää suomen kielestä ja uskon myös antaneeni kielellisiä virikkeitä lukemattomille nuorille. Polveileva keskustelu loi oivalluksia meille kaikille, ja kiitän arvostuksesta, jota minulle vuosien mittaan osoitettiin. Moni yhteisö ”odotti” keskusteluihin Kielipoliisin viimeistä sanaa. Koin olleeni hyvässä seurassa.

Mutta sain joskus lokaakin niskaan. Kirjoitin IRC-Gallerian päiväkirjaani aikoinaan: ”Vaikka nimimerkkini [Kielipoliisi] asiaan perehtymättömistä saattaa luoda natsimielikuvia, kartan henkilökohtaisia tunteenpurkauksia ja koetan lähestyä asioita analyyttisesti. Mutta potkimalla voi joskus saada kiltinkin koiran puremaan. Jotkut sanovat, etteivät ymmärrä tätä kieli-intoa, mutta minua se ei lainkaan liikuta. Jos ihminen ei ymmärrä minua, olen hänen mielikuvituksensa tavoittamattomissa. Sehän on kohteliaisuus.”

Suurin osa nuorilta tulleista kysymyksistä koski yhdyssanojen oikeinkirjoitusta, ja hyvänä kakkosena tulivat pilkkusäännöt. Tuskin tuli yllätyksenä. Yhdyssanoista erityisesti genetiivialkuiset tuntuivat olleen ikuisuusongelma: kirjoitetaanko esim. ranskan opettaja vai ranskanopettaja?

Useimpiin yhteisöihin tai minulle henkilökohtaisesti osoitettuihin kysymyksiin annoin vastauksen omasta päästäni, mutta moniin jouduin hyödyntämään laajaa käsikirjastoani ja verkkolähteitä. Joskus tuli niin vaikea kysymys, että jouduin etsiskelemään vastausta päivätolkulla. Kiintoisana esimerkkinä mainittakoon ”skootterin ajaja”, jolle etsin ilmausta (vrt. mopo > mopoilija).

Selvitin Kielitoimistosta skootteristin kelpoisuutta, ja sitä pidettiin käypänä sanana. Nykyään sanaa kuulee jo enemmän. Haastavaa oli myös muotoilla vastaukset mahdollisimman ytimekkäästi ja kansantajuisesti.

Hämmästyttävän usein kysyjiä kiehtoi kirkua-verbin taivutus eri persoonamuodoissa. Verbi taipuu näin: kirun, kirut, kirkuu, kirumme, kirutte, kirkuvat. Monenkaan korva vain ei ole siihen tottunut. Astevaihtelussa oleva k-kirjain säilyy siis vain kolmannessa persoonassa. Myös sanaleikeillä oli sijansa: mikä on abessiivimuoto ritaritar-sanalle? Tietenkin ritarittaretta!

Kerran kysyttiin, olenko ylläpidon palkkalistoilla. En ollut. En saanut kielen huoltamisesta ansioita, mutta henkinen pääoma oli sitäkin kukoistavampi. Jää hyvästi!

Kategoria(t): Luokittelematon Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kielipoliisina somessa

  1. Soikkeli sanoo:

    Mielenkiintoista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s