Kielenhuoltaja on kiva kaveri

Olen viime aikoina huoltanut hoitoalan opiskelijoiden opinnäytetöitä. Samalla olen pohtinut, miten paljon kielen huoltamiseen liittyy harhakäsityksiä ja perusteettomia mielikuvia. Millaisiin väitteisiin punakynäalalla sitten voi törmätä?

 

Vieraan tieteenalan tekstien korjaaminen on tuhottoman vaikeaa.

Ani harvoin se on niin työlästä kuin kuvitellaan. Kieli on sama, säännöt ovat samat ja jopa muotovaatimukset ovat lähes samat.

Vaikeinta onkin vihkiytyä alan termistöön ja arvioida sen toimivuutta, mutta ainakaan sairaanhoitajien teksteissä ne eivät tulvi yli äyräiden. Silloin tällöin pysähdyn johonkin erikoiseen lauserakenteeseen tai käsitteeseen – usein vain oppiakseni kielestä itse lisää. Tällä viikolla sivistin itseäni sellaisella käsitteellä kuin psykologinen ruumiinavaus, ja minä raukka olin jo kuvitellut sitä kirjoittajan ajatuskatkoksi.

Tieteellisestä tekstistä täytyy siistiä paljon puhekielisyyksiä.”

Liian epämuodollista kielenkäyttöä saa kyllä usein huoltaa asiatyylisemmäksi, mutta reilusti enemmän olen tuskaillut kankeiden ilmaisutapojen ja kapulakielisyyksien kanssa.

Tällaisiin harha-askeliin on montakin syytä. Ensinnäkin opiskelija jäljittelee turhan uskollisesti alkuperäistä artikkelia, kaaviota tai muuta kuivaa kansliaraporttia eikä uskalla selostaa asiaa luontevasti omin sanoin. Toiseksi opiskelija saattaa liikaakin panna parastaan, heittäytyä hyperkorrektiksi ja kuvitella vaikeaselkoisuuden olevan jotenkin uskottavampaa ja tieteellisempää.

Eniten on pilkkuvirheitä.”

Pilkkuvirheitä on kaikista virheistä ehkä määrällisesti eniten, mutta kielenhuoltajana olen joutunut käyttämään eniten aikaa juuri rakenneongelmiin ja kömpelön kielen elävöittämiseen.

Kun virke alkaa passiivimuodossa, se jatkuu luettelona ja sen jälkeen muuttuukin yhtäkkiä aktiivimuotoiseksi, lukijan on mahdotonta seurata kirjoittajan poukkoilevaa ajatuksenkulkua. Minun on monesti ”helpointa” kirjoittaa koko epäsymmetrinen virke uudelleen ja itse sijoitella sanat luontevimmille paikoilleen. Ja mikä mielenkiintoisinta, virke lähes aina myös lyhenee, koska tiivis teksti ei täytesanoja kaipaa.

Kirjoittaja on herkästi leuhka ja kohauttaa olkiaan kielenhuoltajan palautteelle.”

Minun sähköpostiini päätyneet lopputyöt ovat olleet nöyrien ja jopa henkisesti piestyjen kirjoittajien tuotoksia. He ovat tarpeettomasti häpeillen puskeneet nivaskansa työhuoneeni oven alta ja paenneet paikalta oven avattuani – okei, tässä otin taiteellista vapautta, mutta ehkä ymmärrät.

Joka tapauksessa ainakin viime aikoina tapaamani kirjoittajat ovat suhtautuneet työpanokseeni erittäin kiitollisina. He ovat kokemattomia kirjoittajia, jotka haluavat taata tekstille viimeistellyn kieliasun. Antamani palautteet on otettu mukisematta vastaan, vaikka mukinakin voi olla joskus paikallaan. Kyllä kielenhuoltajakin voi töpätä.

Lue myös aiempi postaukseni Kielenkorjaajan kultaiset neuvot.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s