Ei maksa vaivaa torkuttaa

Helsingin yliopistossa lounastetaan UniCafessa, ja liikunnan harrastajia puolestaan palvelee UniSport. Nukkumiseen tämä parivaljakko ei kuitenkaan liity lainkaan, vaikka yliopistolaisiakin ajatus pehmeästä vuoteesta lämmittäisi synkkänä syysaamuna.

Suomen kielessä on jo monta vuotta nähnyt uudissanaa torkuttaa. Se tarkoittaa jo valmiiksi hävittyä viivytystaistelua herätyskelloa vastaan. Koska kännykkä on jo yleisin herätyskello, aamu-uniset saavat riveihinsä koko ajan vahvistuksia, uusia lupaavia torkuttajia.

Edistyneimmät torkuttajat saattavat harjoittaa tätä kamppailua puolikin tuntia yhteen menoon – parin minuutin katkoksin. Eivätkö he jo nuku pommiin sillä menolla? Miksi joku varaa niin paljon aikaa pelkkään puolinukuksissa harjoitettavaan torkutukseen? Toisaalta nykykännyköissä torkkunäppäin tuntuu olevan suorastaan oletusvalintana, mikä lisää torkun houkutusta.

Vaikka ilmiö on näin elinvoimainen (jos tällainen sana sopii asiayhteyteen), mistään sanakirjasta tätä kuvaavaa sanaa en silti löytänyt. Ilmiö on yllättävän tuntematon. Netistä löytää onneksi keskustelua aiheesta ja muutaman varoittavan uutisenkin poimin torkuttamisen vaaroista. Linkit tässä ja tässä.

Minä en enää torkuta. Matkustan nykyään höyhensaarille aikaisemmin kuin koskaan ja olenkin entistä virkeämpi. Vielä kun naapuri ymmärtäisi tapailla nuotteja iltapäivisin. Silloin me muutkin tapaamme vieraita, sillä vieraita ne nuotit soittoniekalle vaikuttavat olevan.

En ole koskaan soittanut mitään instrumenttia, mutta olen jo tehnyt päätelmän, että pianonsoitto on tavattoman vaikeaa – naapureille.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Ei maksa vaivaa torkuttaa

  1. Ella sanoo:

    On varmasti totta, että torkuttaminen liittyy juuri kännyköiden käyttöön herätyskellona, vaikka omasta kodistani löytyy kyllä pelkkä torkutuslaitekin, useamman vuosikymmenen ikäinen. Kiinnostavaa mielestäni on juuri tällainen uusien sanojen syntyminen (kuin torkutus) tai vanhojen merkitysten muuttuminen, joka liittyy kännyköiden tai muun (uuden) teknologian käyttöön. Kuka esimerkiksi enää ajattelee, että ”mä tekstaan sen sulle” liittyisi kauniiseen käsinkirjoitukseen? Toisaalta päinvastaistakin termeistä kiinni pitämistä on havaittavissa, esim. itse tulen usein ”lyöneeksi luurin korvaan” kun puhelin soi kiusallisessa paikassa, vaikka konkreettista luuria en olekaan vuosiin edes pidellyt kädessä. Digiboksille ”nauhoitan” edelleen ohjelmia, vaikka 2000-luvulla syntyneet lapseni tätä kummastelevatkin.

    • Sirja sanoo:

      Hyvä huomio Ella nämä vanhojen sanojen uudet merkitykset. Niitä on nykypäivänä aika paljon!
      Tuon torkuttamisen pitäisi kyllä näkyä jo sanakirjoissa. Se on niin yleinen! 😀
      Mun on muuten pakko myöntää, että itse torkutan jopa tunnin aamuisin (hävettää!).

      • agricocacola sanoo:

        Torkuttamisen käsite vaikuttaa olevan sinivalkoista perua. Ainakaan englannin kielen auktoriteetti, Oxfordin sanakirja, ei tunne snooze-verbille kyseistä merkitystä.

  2. agricocacola sanoo:

    Osuvia huomioita! Seuraan itsekin kiinnostuneena sanaston kehitystä, koska se peilaa niin vahvasti maailmaa ja yleistä elämänmenoa. Välillä sanan merkityksestä miekkaillaan isoillakin näyttämöillä.

    Esimerkiksi ”avioliitto” on perinteisessä katsannossa miehen ja naisen välinen yhteiselämän muoto. Nykyään käsitettä ollaan venyttämässä sukupuolineutraaliksi, sillä ”rekisteröity parisuhde” nähdään ymmärrettävästi jonkinlaisena keinotekoisena rakenteena eikä todellisena vaihtoehtona (juridisessakaan mielessä). Pitäisikö siis ”avioliiton” määritelmää laajentaa? Ei aivan yksinkertainen kysymys.

  3. Kiia sanoo:

    Kiinnostavia huomioita. Erityisesti avioliitto -sanan uudelleen määrittäminne sai minut ajattelmaan sanan merkitystä tarkemmin. Mistä sana alunperin tulee? Luulen että tämä voisi auttaa sanan uudelleen määrittelemiseen. Olen samaa mieltä siitä, että sana ”rekisteröity parisuhde” on sävyltään aivan erilainen kuin sana avioliitto. Rekisteröity parisuhde vaikuttaa jotenkin vähemmän viralliselta sekä vähemmän romanttiselta, jotenkin huonommalta kuin sana avioliitto. Pitäisikö sanan avioliitto merkitystä laajentaa vai keksiä jokin korvaava sana rekisteröidylle parisuhteelle, siihen en osaa ottaa kantaa. Tähän voisi vaikuttaa mielestäni sanan avioliitto alkuperä, vaikka toisaalta silläkään ei välttämättä ole enää nykyaikana painoarvoa sanan merkityksen kannalta.

  4. Seisaritar sanoo:

    Minusta taas ”rekisteröity parisuhde” kuulostaa virallisemmalta ja kylmemmältä kuin ”avioliitto”. Se on keinotekoinen, niin kuin koko järjestelmä. Minä laajentaisin mielelläni avioliiton merkitystä ja poistaisin koko rekisteröimisen kielenkäytöstä. Siviilivihkiminenhän on oikeastaan ihan samalla tavalla ”rekisteröimistä”, miksei sanaa käytetä siitä?

    Avoliitot aiheuttavat päänvaivaa sukulaisten nimityksissä. Ymmärrän esimerkiksi käsitteen ”avoanoppi” niin, että sillä tarkoitetaan jommankumman avopuolison äitiä. Entäs miksi pitäisi kutsua oman vanhempansa avopuolisoa? En ole keksinyt isäni avovaimolle mitään luontevaa nimitystä – äitipuoli hän ei ole, koska emme ole päivääkään asuneet samassa asunnossa.

    • Susu sanoo:

      Ovat nuo sukulaisten nimitykset kyllä hankalia. Olen todennut että veljeni vaimo on puheessakin ”veljen vaimo” eikä niinkään käly, ei hänkään minua natoksi sano.

      Hankalampaa oli keksiä nimitystä vielä silloin kun kyseessä oli avoliitto; avovaimo kun tuntui jotenkin liian odotuksia herättävältä. Päädyin muutaman vuoden tuskastekun jälkeen sanaan avokki. ”Hän on veljeni avokki,” oli helpompi sanoa eikä jostain syystä aiheuttanut harmaita hiuksia meille kummallekaan vaikka kyseessähän on silti avopuolison lyhenne.

      • agricocacola sanoo:

        Kielessämme on totisesti ammottava semanttinen aukko, koska avosuhteen sukulaisnimitykset puuttuvat lähes tyystin.

  5. Hanna sanoo:

    Mielestäni on kiinnostavaa huomata, kuinka moni teknologiaan tai laitteisiin liittyvä sana on puolestaan otettu käyttöön myös toisessa merkityksessä. Ihmisen aivojen ja ajattelun toimintaahan kuvataan usein tällaisilla sanoilla. Saatamme välillä esimerkiksi kelata ajattelemisen sijaan. Meidän täytyy välillä myös prosessoida asioita, aivan kuin olisimme tietokoneita. Joskus päämme raksuttaa kuin kello. Vertaammepa toisinaan päätämme myös kovalevyyn. Kaiken tämän kelaamisen, prosessoinnin ja raksuttamisen jälkeen kovalevyssämme saattaa vihdoin välähtää tai syttyä lamppu.

    • agricocacola sanoo:

      Sinullahan on tarkkaavaisia havaintoja! Olisikin kiehtovaa selvittää, ovatko muut kielet poimineet metaforia tekniikasta yhtä hanakasti kuin me suomalaiset.

    • Sanni sanoo:

      Itse taidan aika usein torkuttaa myös aivojani: vielä hetki Facebookissa ja sitten koulutehtävien pariin… 😉

  6. Paluuviite: Huumepoliisin aamiainen | agricocacola

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s