Normit tekevät kielestä kielen

Maallikko näkee kieliopin yleensä kielenhuollon ja normien näkökulmasta. Kieliopin tehtäväksi ajatellaan siis ennen kaikkea säännöttäminen ja kielenkäytön kriittinen arviointi. Todellisuudessa kielitiede on kaikkea muuta kuin virheiden metsästystä.

Paljon tärkeämpää on kuvailla (deskriptio) kieltä sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen pitäisi olla. Tarkastellaanpa normeja – et ehkä tiennyt, että niitä voi erottaa kolmenlaisia.

Luonnollisiksi normeiksi kutsutaan niitä satoja tuhansia tiedostamattomia lainalaisuuksia, jotka tekevät esim. suomen kielestä juuri omanlaisensa. Nämä normit opitaan jo äidinmaidossa koko äidinkielen omaksumisen ajan.

  • Suomen kielessä lukusanaa seuraava substantiivi on yksikön partitiivissa, ellei lukusanana ole ”yksi”: neljätoista sormea, yksi lupaus, nolla onnettomuutta.

Tämä normi on monille suomea opetteleville yllätys, mutta yksikään äidinkielinen suomenpuhuja ei sitä kyseenalaista. Ja jos ei ole perehtynyt kielioppiin, on vaivalloista pukea tällaista normia sanoiksi tai edes tiedostaa sen olemassaoloa.

  • Suomen kielessä adjektiivimäärite tulee substantiivipääsanan eteen: repaleinen hansikas, ontto selitys, kuiva luento.

Tämäkin normi on erittäin sitova, mutta eikö olekin kiintoisaa, että suurimmassa osassa maailman kielistä perusjärjestys on juuri päinvastainen?

Keinotekoisia normeja säätelee kielenhuolto. Nämä sadat oikeinkirjoitusnormit ovat varta vasten luotuja, ja niihin nojaudutaan lähinnä yleiskielessä. Keinotekoisia normeja ei opita synnynnäisesti vaan kouluopetuksessa, minkä vuoksi kaikki eivät niitä koskaan opi. Ne eivät ole meille samalla tavoin intuitiivisia kuin luonnolliset normit.

  • Suomen kielessä paikannimeä edeltävä ilmansuuntamäärite kytketään paikannimeen yhdysmerkillä ja se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: Pohjois-Korea, Itä-Suomen yliopisto.

Tällainen yksittäinen kirjakieltä varten kehitetty sääntö onkin monesti täyttänyt jonkin aukon, jota kehittyvä kirjakieli on vaatinut. Kun kielestä halutaan täysipainoinen yhteiskunnan kommunikointiväline, kaivataan ja kaivetaan normeja. Tässä hengessä normittui suomen kielikin 1800- ja 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin muotoutuivat useimmat nykyiset yhdyssana-, välimerkki- ja lyhennesäännöt.

  • Suomen kielessä tietyistä verbeistä johdetuissa tekijännimissä on oltava -ja-tai -jä-pääte: tanssija (ei tanssia), ompelija (ei ompelia), inisijä (ei inisiä).

Kirjakieleen on päätetty vakiinnuttaa tietty johdin tiettyyn palvelukseen, mikä on myös luonut kirjoittamiseen raameja. Kuvaavaa on jälleen puhjennut haltia-väittely. Täytyykö satuolentoon viittaava haltia yhä virallisesti kirjoittaa j:llisenä (haltija)? Ei tarvitse enää! Mutta normien yhdenmukaisuuden kannalta se olisi ollut suositeltavampaa.

Tyylinormit heijastuvat tilanteen ja tekstilajin vaatimuksista, ja ne sijoittuvat luonnollisten ja keinotekoisten normien välimaastoon. Kielitieteessä tyylinormeiksi sinkautetaan edellisiin sopimattomat normit. Nämä normit ovatkin usein makuasioita – niillä pyritään edistämään yksilöllisiä kieli-ihanteita. Siksi tyylinormit nähdään herkästi asteikolla hyvä–huono tai oikein–väärin.

  • Huolitellussa yleiskielessä on tapana karttaa ns. svetisismejä, jos tarjolla on suomen kielelle ominaisempi vaihtoehto: vähähappinen (?happiköyhä), runsasväkinen (?väkirikas).

Tämä lainalaisuus ei siis sovi luonnolliseksi normiksi, koska se ei ole syntynyt itsenäisesti ja automaattisesti, vaan kyse on pikemminkin ideologisesta suhtautumistavasta. Keinotekoinen normi se on ollut puhdaskielisimpänä aikana, mutta sekin aika on jäänyt kauas taakse. Jäljelle jää jonkinlainen totunnainen kielenkäyttötapa, siis tyylinormi.

  • Sanomalehden otsikossa on tapana uutisoida kuolemasta perfektissä eikä imperfektissä: Åke Blomqvist on kuollut (?kuoli).

Tämä on vakiintunut käytäntö, jolla lehtikielessä pyritään tahdikkuuteen. Toimittaja tekisi useimpien kielenkäyttäjien mielestä tyylivirheen käyttäessään imperfektiä, vaikka hän ei rikkoisi sen enempää luonnollisia kuin keinotekoisiakaan normeja.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s