Kukaan ei halua panna

Suomalainen kirjoittaja ajattelee kaksimielisesti. Mitä muuta voi päätellä siitä, että juuri kukaan ei enää uskalla käyttää panna-verbiä muussa kuin sukupuolisessa merkityksessä?

Panna-verbi on (ollut) suomen kielen yleisverbi, jolla on voitu tarkoittaa mitä tahansa asettamista, laittamista, siirtämistä, työntämistä, toimittamista, kuluttamista, saattamista, sijoittamista ja tekemistä. Mutta kaunis panna-verbimme on tietoisen tiedostamattomasti turmeltu, vaikka sillä on paljon enemmän merkitysvivahteita kuin vaikkapa laittaa-verbillä.

Tähän panemisen hyperkorrektiuteen on kielitieteessä kiinnitetty huomiota jo 1990-luvulla, mutta nyt olemme saavuttaneet terminaalivaiheen, jossa aivan tuiki tavallisten panna-ilmausten lisäksi laittaa-ilmauksilla ovat korvautuneet täysin idiomaattiset rakenteet.

Minun herkkä kielikorvani on tästä uuskielisyydestä jo repeytynyt osin irti, ja päänahasta roikkuu enää tynkä, jolla minun pitäisi tehdä työni eläkeikään (v. 2107) saakka.

Pankit laitetaan vastuuseen. Jääkiekkoilija laittaa ennätykset uusiksi. Kaamosväsymykselle voi laittaa kampoihin. Tyttö laittaa pojan pään pyörälle. Väsynyt matkaaja laittaa pitkäkseen. Poliitikko ei laita tikkua ristiin. Aggressiivinen asiakas laittaa vahtimestarin koville. Kokouksessa asioita laitetaan korvan taakse. Välitunnilla oppilaat laittavat tupakaksi.

Minusta kaikkein puistattavinta kuitenkin on se, että itsekin olen alkanut aavistuksen varoa panna-verbiä, ettei vain kukaan sairas yksilö alkaisi vääntää kirjoituksistani vitsiä. Uskallanko enää kuuna päivänä panna maata?

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kukaan ei halua panna

  1. Seisaritar sanoo:

    Ihan yhtä allerginen minäkin olen kaikille näille yhtäkkiä vakiintuneisiin sanontoihin luikerrelleille laittamisille ja pistämisille. Suomen kielessä pannaan parastaan, tuulemaan, toimeksi, pää pensaaseen, hanskat naulaan, halvalla, merkille ja lopuksi vaikka jalalla koreasti. Nämä ovat kiinteitä sanontoja, joihin ei sovi mikään muu sana, vaikka kuinka hävettäisi.

    Minä olen jo sen ikäinen, että minua ei hävetä, ei edes oikaista, jos joku keskustelussa erehtyy minun kuulteni käyttämään väärää verbiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s