Kielenhuolto vuonna 2014

Kun mediassa murehditaan suomalaisten heikentynyttä (oikein)kirjoitustaitoa, kielen ja kirjoittamisen ammattilaiset kiirehtivät oikomaan käsityksiä. Vaikka esimerkiksi nuorilla on entistä enemmän vaikeuksia kirjoittaa normitettua yleiskieltä, heidän tekstimaailmansa on aiempia sukupolvia avarampi, mikä tekee heistä itse asiassa kielellisesti taitavampia.

Kumman kannalle sitten kallistua? Mielestäni kumpikin ääripää kosiskelee omia yleisöjään: joko niuhottajia tai ylioptimisteja. Nykyajan tekstimaisema on kieltämättä varsin värikylläinen, joten tarkastellaanpa, millaiset seikat itse kielenhuollossa ovat pinnalla.

Koska ihmiset ovat yhä tiedostuneempia ja jopa tiedostuneempia tiedostuneisuudestaan (jotkut mahdollisesti jopa tiedostuneita tiedostuneisuutensa tiedostuneisuudesta), poliittinen korrektius on nouseva tyyli-ihanne. Kun loukkaavaa ja halventavaa kielenkäyttöä pelätään kuin auton sammumista inssiajossa, seurauksena on välillä omituista itsesensuuria ja kömpelöitä kiertoilmauksia. Kirjoittajan on ymmärrettävä hyvän maun päälle.

Kielenhuolto on joutunut herkistymään entistä enemmän varsinkin sanavalinnoille: onko korrektia puhua kantasuomalaisista erotuksena maahanmuuttajiin eli mamuihin? Polttopisteessä ovat myös sukupuolineutraalin kielenkäytön vaatimukset – sekin meikäläisittäin tuore ilmiö. Vakiintuvatko ”huolletut” ilmaukset talonhoitaja (talonmies) ja jokaisenoikeus (jokamiehenoikeus), vai ovatko ne jo liiallista kajoamista normaaliin kielenkäyttöön?

Eri kielenkäyttötilanteiden perässä ei pysykään enää kukaan. Puhekieltä ja erikoiskieliä käytetään yhä enemmän limittäin, mikä vain lisää tarvetta hallita eri tekstilajien ja tyylien vaatimuksia. Vaikka autoblogissa kirjoitetaan sedaneista, jutunnälkäisen toimittajan on varmempi käyttää korityypistä selittävämpää ilmausta. Me eriydymme sanastollisesti, vaikka luulemme yhdentyvämme.

Paradoksaalisesti voi havaita pyrkimyksen kohti journalistisempaa tyyliä. Kappaleet lyhenevät, virkkeet yksinkertaistuvat, tyylistä tulee tuttavallisempaa ja sanavarasto köyhtyy. Tämä johtuu osaltaan siitä, että ihmisten huomio on pirstaloitunut: yhä harvempi jaksaa keskittyä pitkäjännitteiseen projektiin, kuten 400-sivuiseen romaaniin. Saa nopeampia ärsykkeitä, kun lukee Metron kolumneja ja tekstiviestipalstaa.

Oma lukunsa ovat lisäksi erilaiset käytänteet, koska niitä ei juuri opeteta kouluissa. Luetteloiden ja hakemistojen merkintätavat askarruttavat kirjoittajia, samoin lähdeviitteet. Esimerkiksi haastatteluihin ja verkkolähteisiin viitataan yhä enemmän. Myös tekstin osien muotoilussa, korostuskeinojen käytössä ja tekstikokonaisuuden jäsentelyssä kirjoittajat kaipaavat neuvoja, vaikka niitä ohjailevat enemmän standardit kuin kielenhuolto.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s