Sitaatteja siivoamassa

Suoraa esitystä eli sitaatteja käytetään mediassa yhä enemmän. Sitaatti rakentaa rytmiä, kuljettaa juonta, kertoo ympäristöstä, luo uskottavuutta, välittää omakohtaisuutta ja myös luonnehtii puhujaa. Sitaatit ennen kaikkea tuovat jutun (ja toimittajan) lähemmäs lukijaa. Postaus perustuu pitkälti Lauri Haapasen valaisevassa artikkelissa esitettyihin havaintoihin.

Journalismissa on kuitenkin niukasti ohjeita sille, miten haastateltavan puhetta muokataan sitaateiksi. Myöskään alan oppikirjoissa tähän ei juuri anneta ohjenuoria. Julkisen sanan neuvostoon ei ole tehty kanteluita sitaateista, joten siltäkään osin sitaattien vastaavuusvaatimuksia ei ole lausuttu julki. Referointikäytäntö vaihteleekin julkaisuittain ja viestimittäin.

Sitaatti koostuu varsinaisen lainauksen lisäksi johtoilmauksesta (”– –”, väittää tutkija). Johtoilmaus osoittaa tavallisesti, ketä referoidaan, miten hän on asiansa sanonut ja kenelle kohdistanut.

Koska yksikään haastateltava ei puhu kirjakieltä, toimittaja joutuu väistämättä puntaroimaan, miten hän muovaa ääniaalloilla välitettävät sanomiset sujuvaksi kirjoitetuksi kieleksi. Kyllähän rentoa puhekieltä viljelevä haastateltava joka tapauksessa ajatuksiaan paperille kirjottaessaan muovaisi lausuntonsa kirjakielisemmin. Minkä verran toimittaja saa sitten editoida? Käytäntöjen kirjo on moninaisempi kuin kuvittelisi.

Vaikka lehdessä esitetty sitaatti mielletään haastateltavan koskemattomaksi ja autenttiseksi puheenvuoroksi, toimituskäytäntö sallii näkyvääkin puheen siistimistä. Vaikutelma sanatarkasta puheesta on tärkein, mutta olennaista on tietenkin myös uskollisuus haastateltavalle. Asiasisältö ja painotukset on pidettävä ennallaan, vaikka raameja hiotaankin.

Jopa haastateltavan käyttämän virheellisen ilmauksen (investoida) voi toimittaja korjata tarkoitetuksi (inventoida), jotta ajatuslipsahdus ei tökkäisi lukijan silmään. Niin ikään usean tunnin haastattelussa eri hetkinä sanotut kommentit saatetaan leikata ja liimata yhteen, jotta haastateltavan ajatuksista muodostaa ehyt kuva. Kaikkinainen tiivistäminen on hyveellistä.

Mä oon suunnitellu tän kaiken. = Olen suunnitellut tämän kaiken.

likanen = likainen

Ööh, tota noin… = – –

Se on niinku sellanen juttu et meidän tehtävä ei oo venailla. = Meidän tehtävämme ei ole odotella (tms.).

Toisaalta kiroilu ja muu alatyylinen kielenkäyttö voi olla itsetarkoituksellista. Ja jos joku haastateltava puhuu leimallisesti vaikkapa murretta (esim. Marja-Liisa Kirvesniemi, Heli Laaksonen, Juha Mieto), hänen sitaattiinsa mieluusti jätetään kaikuja omintakeisesta puheenparresta. Aivan joka tilanteessa kirjakielisyys ei vain toimi.

Yhdysvaltalaiset toimittajanoppaat edustavat toista äärilaitaa: haastateltavan sitaattia on hiottava vain äärimmäisellä herkkyydellä. Kyse on kaiketi myös kieli- ja kulttuurierosta. Suomessa stilisoimatonta suoraa esitystä näkee lähinnä koulu- ja harrastelehdissä. Täysin siivotonta haastattelua on raskasta lukea, ja lukijalle jää herkästi vaikutelma vähä-älyisestä haastateltavasta.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s