Ei sota yhtä sanaa kaipaa

TV-uutisissa viitattiin Vladimir Putiniin Sauli Niinistön virkaveljenä. Tuttavani mielestä ilmaus on liian kevyt, mutta nyrpistelyn syynä saattaa olla venäläisvihakin. Maamme valtionpää ei kerta kaikkiaan voi veljeillä suurvallan itsevaltiaan kanssa. Tarkkaavaisimmat puuttuisivat siihenkin, ettei tasavallan presidentin pesti oikeastaan ole virka vaan toimi. Tämä selviää perustuslaista.

Sanojen tyyliväriä tuntuu olevan mahdoton yksiselitteisesti kuvata. Toisinaan kielenkäyttäjien ja jopa kielen ammattilaisten mielipiteet yllättävät. Kattavatkin sanakirjat riittävät vain alkuun: ne tarjoavat sanojen tyylistä aina vain pintapuolisen yleiskuvan. Seuraavassa lisää eteeni osuneita sanapohdintoja, joihin esitän kiertelemättömät näkemykseni.

Ensinnäkin olen sitä mieltä, että monissa sanakysymyksissä karttelun syynä on todellisuudessa kielenkäyttäjän heikko itsetunto. Minusta esimerkiksi maallikko on asiallinen sana ilmaisemaan asiantuntijan tai ammattilaisen vastakohtaa, mutta jotkut pitävät sanaa väheksyvänä eivätkä haluaisi itse kuulla olevansa maallikoita.

Me kaikki kuitenkin olemme maallikoita lähes kaikilla kuviteltavissa olevilla aloilla. Vastaavasti sanoilla amatööri ja harrastaja on mahdollista ilmaista kielteistä suhtautumista ei-ammattilaisiin, mutta niillä on myös rutkasti neutraalia käyttöä. Tällaisia ilmauksia ovat esimerkiksi radioamatööri ja lintuharrastaja. Eivät ammattimaisuus ja asiantuntijuus ole vapaasti saneltavia ominaisuuksia.

Kyseessä lieneekin nykyään niin yleinen ammattiloukkaantuminen. Kun ei tiedä, miten suhtautua, voi aina loukkaantua.

Nyt kun pääsin vauhtiin, ei minua edes pyhyys pysäytä. Luin artikkelia muslimikäännynnäisistä. Islamilainen uskonoppinut kertoi, että islamiin kääntyminen on oikeastaan islamiin palaamista, koska hänen mukaansa kaikki syntyvät muslimeiksi. Yleiseen kielenkäyttöön tällainen asenteellisuus ei tietenkään kuulu.

Toisinaan sananvaihdokset ovat kuitenkin perusteltavissa täsmällisyydellä: raamatunkäännöstyössä olisivat kielen ammattilaiset jo 1980-luvulla kannattaneet opetuslasten vaihtamista oppilaiksi, koska kyse ei todellisuudessa ollut tenavista vaan varttuneista miehistä. Samalla logiikalla nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti kuusipeuran tilalle sanaa täpläkauris, koska laji ei viihdy kuusikoissa eikä ole peura.

Opetuslapsi kuitenkin pysyi – vakiintuneisuuttaan. Kuusipeura sinnittelee.

Toiseksi olen sitä mieltä, että poliittisen korrektiuden kukkasten perässä on tämän puutarhurin vaikea pysytellä. Olen pannut merkille, että neutraalina pitämäni sukupuolenvaihdos on vaihtunut kantaa ottavammaksi sukupuolenkorjaukseksi. Se, onko jonkun syntymässä saama sukupuoli automaattisesti tulkittava rikkinäiseksi tai vialliseksi (joka edellyttäisi siis korjaamista), ei ole minusta näin yksioikoinen kysymys, vaikka sanankorjauksen takana olisikin miten kaunis ajatus hyvänsä.

Jos kauniita ajatuksia halutaan viljellä lisää, miksei hyljeksittäisi seuraavia sanontoja, jotka tylysti ammentavat muiden ihmisten rajoitteista?

”Erotan viinit toisistaan vaikka sokkona.”
”Jotkut hoitavat työnsä vasemmalla kädellä.”
”Ohjeeni kaikui kuuroille korville.”
”Joukossa tyhmyys tiivistyy.”

Sokea, vasenkätinen, kuuro ja Jouko voivat närkästyä!

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s