Hyvä pojat!

Possessiivisuffikseihin hullaantunut kielitieteilijäkin saa joskus palata juurilleen ja olla pedanttinen kuin parkkipirkko.

Läheiselläni on koira, jolle hän jakelee tottelevaisuudesta ”hyvä poika” -kehuja. Kun paikalla on kaksi kehuttavaa hurttaa, tuttavani vaihtaa yksikön monikkoon. Muodoksi tulee kuitenkin epäjohdonmukaiselta vaikuttava ”hyvä pojat”, jolloin lausekkeen määrite ja pääsana ovat siis kieliopin vastaisesti eri luvussa.

Suomen kielessä adjektiivimääritteen pitäisi aina kongruoida (”hyvät pojat”) eli mukautua samaan lukuun ja sijamuotoon pääsanansa kanssa, ellei sitten kyse ole nimensä mukaisesti taipumattomasta adjektiivista. Tällainen on vaikkapa eri, joka säilyy pääsanansa liikkeistä piittaamatta aina taipumattomana. Jotkut tosin hanakasti haluaisivat taivuttaa sitäkin: ”Tein sen erillä tavalla.”

Toinen mahdollinen tulkinta ”hyvä pojat” -ilmaukselle aukeaa (kirjoitetussa muodossa) pilkun avulla tai jonkun ylitarkan besserwisserin artikuloimana tauotuksen ja painotuksen avulla. ”Hyvä, pojat” havainnollistaakin, että pojat-sana toimii puhutteluna sille otukselle, jolle kehu kohdistetaan.

Todellisuudessa karvaiset ystävämme eivät tietenkään ymmärrä tuon taivaallista tai helvetillistä suomen morfologisesta kongruenssista, joten minä jätän adjektiivin tylysti yksikköön, vaikka karvaturreja olisi paikalla tiu. Kollektiivinen ”hyvä poika” -viesti menee yhtä hyvin perille!

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s