Maailman massiivisin päiväkirja

Päiväkirjan pitäminen taitaa olla katoavaa kansanperinnettä. Tilalle ovat tulleet kaikenlaiset bloggaukset, twiitit ja statuspäivitykset. Pitkäjännitteiset, polveilevat romaanit muuttuvat lyhytjännitteisiksi, sirpaleisiksi tekstinpaloiksi. Kuka muka nykyaikana jaksaisi rustata 37,5 miljoonan sanan edestä stooria?

Tähän kykeni yhdysvaltalainen englanninopettaja ja saarnamies Robert Shields. Hän taltioi 25 vuoden ajan kaikki kokemuksensa kirjoituskoneen liuskoilleen aina vuoden 1972 saadusta kuningasideasta vuonna 1997 sattuneeseen aivohalvaukseen saakka.

Siihenkään ei sitkeys loppunut. Koska hän ei enää vammansa takia itse kyennyt käyttämään kirjoituskonetta, hänen vaimonsa suostui naputtelemaan miehen sanelun pohjalta. Pian vaimoparka kuitenkin uupui taakkaansa, ja päiväkirjan taru päättyi.

Arvioidaan, että Shields käytti päivittäin neljä tuntia kirjoittamiseen istuessaan alusvaatteissaan talonsa kuistilla. Kirjoituskoneet oli asetettu U:n muotoon, jotta hän saattoi vaihtaa lennossa vekotinta – edellisen kuumennuttua? Hän kirjoitti muistiin kaiken: syödyt ateriat, ihoon ilmestyneet ruhjeet, kotona vierailleet ystävät, kommentit päivän uutisista, kissalle syötetyt makupalat, saapuneet postit, omat suolentoiminnot, ruumiinlämpötilat, verenpaineet, asioinnit postissa ja kaupassa, ruokaostokset hintoineen jne.

Tässä esimerkki sivulta 1.

Sukulaisten mukaan hän jopa heräsi öisin parin tunnin välein kirjoittamaan, jotta ei ehtisi unohtaa näkemiään unia. Shields tiesi ihmisten pitävän häntä hulluna, mutta totesi, että meitä kaikkia ajavat tiedostamattomat pakkomielteet.

Shields kärsi todennäköisesti hypergrafiasta, jossa henkilöllä on pakottava tarve kirjoittaa taukoamatta. Hän ei ilmeisesti uskonut, että asiat todella tapahtuivat, jos niitä ei samalla dokumentoinut. Shieldsin isä oli palkittu pikakirjoittaja, joten tällä kertaa pojasta polvi todellakin paheni: poika rupesi hitaaksi kirjoittajaksi.

Moni hypergrafiasta ”kärsinyt” on toisaalta luonut taipumuksellaan myös uraa. Näihin kuuluvat sellaiset romaanitaiteen tuntemattomat nimet kuin Edgar Allan Poe ja Fjodor Dostojevski.

Lopetettuaan kirjoittamisen Shields lahjoitti elämäntarinansa Washington State Universityn käsikirjoitusarkistoon. Shieldsin päiväkirjasta on luettavissa toistaiseksi vain katkelmia, mutta kun hänen kuolemastaan tulee vuonna 2057 kuluneeksi 50 vuotta, julkaistaan koko roska.

Kun näin säntillisesti dokumentoidaan yhden maan matosen pikkiriikkisetkin elämänvaiheet, luulisi kokoelman päätyvän hyötykäyttöön monellakin tieteenalalla. Tällaiselle mikrohistorian herkkupalalle ei nimittäin taida löytyä kirjoitetusta historiasta vertaista. Myös psykologit, kielentutkijat ja kirjallisuustieteilijät voisivat ammentaa tästä turhan tiedon aarrearkusta omiin tutkimuksiinsa.

Kuka tahansa puolestaan hyötyy päiväkirjasta ryhtymällä lukemaan sitä illalla ennen nukkumaanmenoa. Uni tulee varmasti alta aikayksikön, eikä tarvita lainkaan lääkkeitä tai muita vippaskonsteja.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s