Katastrofiviestinnän musta aukko

Lukiessani erilaisista onnettomuuksista ja katastrofeista olen pannut merkille, miten usein ihmisiä johdetaan hädän hetkellä harhaan. Tai sitten ihmisille ei kerrota yhtikäs mitään. Viestinnän peruslait talloutuvat jalkoihin juuri silloin, kun niitä hengenhädässä kaipaisi.

Titanicin haaksirikosta on vierähtänyt jo yli sata vuotta, mutta miksi ihmeessä viattomat matkustajat neuvottiin takaisin hytteihinsä varmaan kuolemaan? Matkustajille (olivatpa sitten sieltä 3. luokasta) olisi pitänyt antaa realistinen mahdollisuus pelastaa itsensä ja perheensä.

Eipä vuonna 1994 uponnut Estoniakaan pannut juuri paremmaksi: nopeiden käänteiden vuoksi evakuoinnissa oli jumalaton kiire, mutta silti matkustajille ei annettu mitään järkeviä ohjeita pelastautumiseen. Ehkä miehistö joutui paniikkiin eikä kyennyt ajattelemaan selkeästi. Turvallisuusopit unohtuivat ja kukin halusi pelastaa oman nahkansa.

Tässä ei tietenkään ole kyse pelkästä viestinnästä, mutta pointti lienee selvä. Viestinnän pääkohderyhmä, matkustajat, tarvitsevat realistista tietoa tapahtumista. Mikä on pahinta, mitä sen antamisesta voisi seurata? Kaaos ja joukkohysteria? Ne poloiset ovat joka tapauksessa hengenvaarassa!

Toivottavasti tällaisiin hätätilanteisiin varaudutaan nykyään paremmin – ainahan neuvotaan noudattamaan henkilökunnan ohjeita. Virallisesti suositellaan myös pysymään rauhallisena, mutta itse ainakin luotan eniten omaan valppauteeni ja eloonjäämisvaistooni. Ja pysyn toki rauhallisena.

Olenhan laivaseurueesta poikkeuksetta ainoa, joka syynää hytin läheiset hätäpoistumistiet ja poikkeustilanneohjeet hytin ovesta – muiden sihautellessa tölkkejä auki iltarientoja suunnitellessaan.

Surullisen kuuluisa Costa Concordian karilleajo Välimerellä vuonna 2012 noudatti tuttua kaavaa. Päällikkö ilmoitti matkustajille (ja jopa viranomaisillekin) vain sähköviasta, kunnes laiva oli niin kallistunut, että valehtelu ei olisi enää tuottanut tulosta. Tätä ennen pelonsekaisia matkustajia oli kehotettu palaamaan hytteihinsä. Lopulta evakuointi aloitettiin, ja vasta tässä vaiheessa rannikkovartiostoa informoitiin merihädästä. 33 matkustajaa kuoli.

Sen sijaan Jokelan koulukeskuksessa tapahtuneessa joukkomurhassa rehtori kuulutti heti ammuskelusta kuultuaan, että kaikkien on pysyttävä luokissaan eikä kukaan saa poistua. Jokela oli Suomen ensimmäinen kouluammuskelu, joten tilanteeseen ei todennäköisesti ollut erityisemmin osattu varautua.

Silti rehtori ymmärsi viipymättä parhaan toimintamallin. Joku olisi toki saattanut pelastua vipeltämällä sen minkä kintuista lähtee, mutta jos käytävällä liikkuu aseistautunut sekopää, massapakenijat saattaisivat syöksyä surman suuhun. Lukitut tilat rajoittavat liikkuma-aluetta ja auttavat pelaamaan aikaa.

Joissakin julkisissa laitoksissa on käytössä värikuulutukset. Käytävillä kaikuva ”koodi violetti” ei sano asiakkaille tuon taivaallista, mutta eipä se sano välttämättä 75 prosentille henkilökunnastakaan. Tällainen salakoodi on järkevä, jos henkilöstön toimet riittävät siihen reagointiin. Pommiuhka on ”vain” uhka, mutta vaikkapa aseellinen hyökkäys pitää saattaa nopeasti kaikkien tietoon.

Jos ruotsinlaivalla on kuulunut kova pamaus ja laiva kallistuu hiukan, kumman kuulutuksen haluaisit kuulla?

  1. Laivalla kuultu hälytys ei johda toimenpiteisiin. Pyydämme matkustajia pysymään hyteissään ja odottamaan lisäohjeita.

  2. Laivan autokannella on tapahtunut räjähdys. Pyydämme matkustajia jättämään tavaransa ja hakeutumaan kannelle pukemaan pelastusliivit.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s