See tuleb vanast rasvast

Yliopiston sähköpostiin kolahtelee vähän väliä pyyntöjä tulla – ilmaiseksi – opettamaan maahanmuuttajille suomen kieltä erilaisten kurssien, oppituntien ja tempausten muodossa. Muut kiireet kiilaavat kuitenkin edelle, vaikka opintopisteet ja työkokemus ja hyvä mieli ja maailman pelastaminen.

Suomessa asustelevan ulkomaanelävän on toki ehdottoman tärkeää hallita maamme valtakieli. Tärkein kielellä operoiva ammattiryhmä lienee lääkärit. Monella on kokemusta ulkomaalaistaustaisesta lääkäristä, jonka vastaanotolta poistutaan mietteliäänä resepti kourassa: Tajusinko oikein, mitä lääkäri ohjeisti? Tajusiko lääkäri, mitä minä yritin selostaa vaivoistani?

Nykyään EU- tai ETA-alueelta tuleva lääkäri saa vapaan liikkuvuuden ansiosta olla vapaasti ummikko, kun taas vaikkapa Chongqingistä tuleva endokrinologi joutuu suorittamaan kiperän kielikokeen tullakseen Härmässä laillistetuksi. Onneksi kielitaitovaatimuksia tiukennetaan pikkuhiljaa kaikille ulkomailta tuleville tohtoreille.

Vierastaustainen lääkäri joutuu oikeastaan opettelemaan monta kieltä. Arki- ja yleiskieltä tarvitaan normaalielämässä, mutta ammatin puolesta on pakko tuntea kosolti lääketieteen termistöä ja slangia, jotta oman alan viestintä sujuu eikä virkaveli päädy katsomaan nenänvartta pitkin.

Jos arvauskeskuskollega kirjoittaa röntgenlähetteen tuiki tavallisella maininnalla ”p.k. thx”, lääkärin kuin lääkärin pitäisi oivaltaa, että lähettävä lääkäri pyytää kohteliaasti keuhkokuvia.

Vaikka lääkärillä olisi menettelevä suomen kielen taito ja hän ymmärtäisi vaivatta vaikkapa potilaan käyttämän ilmauksen ”vuotoa on vähän”, tulkintavaikeudet kurkkivat jo nurkan takana, jos hänen repertoaaristaan puuttuvat muut kielen tyypilliset (ja loputtomalta tuntuvat) ilmaisumahdollisuudet. Potilas saattaakin luonnehtia, että ”vuoto on niukkaa”, ”vuoto on lähes tyrehtynyt”, ”vuotoa ei ole nimeksikään” tai ”vuoto on pysynyt hyvin kurissa” jne.

Suomen kieli on siis yksinkertaisesti hallittava hyvin. Vaivainen 20 minuutin vastaanottoaika hupenee äkkiä, jos potilaan pitää ryhtyä joka välissä selittämään sanojaan ja helpottamaan lauserakenteitaan. Vuoto-esimerkin tyyppisiä sudenkuoppia voisi keksiä loputtomiin jo siksikin, että suomi uralilaisena elovenatyttönä poikkeaa rakenteellisesti muiden kielikuntien, kuten indoeurooppalaisen kielikunnan, sekalaisista seurakuntanuorista.

Suomalaisessa lääketieteen sekakielessä sekoittuvat etenkin suomi, englanti ja latina, joten jos nämäkään eivät satu olemaan ulkomaalaiselle lääkärille tuttuja kieliä,  lääketieteellisen viestintäkokonaisuuden hallinta alkaa olla toivoton urakka.

Olen muuten aina ihmetellyt, miksi Leila Whiten ulkomaalaisille suunnatuissa suomen kielen oppikirjoissa opetetaan käsite ”mennä työhön” (yksikössä), vaikka jokainen syntyperäinen suomalainen sanoo menevänsä töihin (monikossa). Miksi ulkomaalaiselle halutaan aivan tietoisesti opettaa epätyypillinen ilmaisutapa?

Lääkärille tärkeintä viestintää on joka tapauksessa potilasviestintä. Potilaan pitää ehdottomasti ymmärtää lääkäriään ja lääkärin potilastaan. Mieluummin sitten puhutaan liian yksinkertaisesti kuin yritetään päteä mutkikkailla termeillä tai vaihdetaan englanniksi (!). Eikä ole kohtuutonta vaatia, että ulkomaalainen lääkäri tuntisi myös sellaisia tautien nimityksiä, jotka eivät ole välttämättä virallisia termejä mutta ovat silti vakiintuneita käsitteitä: sokeritauti, luukato, vesipää ja jakomielitauti.

Sanasto polveilee jo niinkin yksinkertaisissa käsitteissä kuin ”olla raskaana” (olla-verbi + essiivi) ja ”odottaa lasta”. Lääketieteen kielessä yleisin vastine on adjektiivi gravidi (’raskaana oleva’) sekä siitä johdettu substantiivi graviditeetti (’raskaus’). Tuo termi on peräisin latinasta, jossa se on tarkoittanut raskaana olevan lisäksi ’raskasta’, ’täyttä’, ’lastattua’ tai ’turvonnutta’.

Suomen kielessä on lisäksi ilmaus ”olla pieniin päin”, mutta annetaan sen pysyä munkkiretoromaanina. Kunhan ulkomaalainen lääkäri huolehtii siitä, että maksaa viulut kahteen pekkaan, jos niikseen tulee. Muuten tarvitaan Koivuniemen herraa.

PS. Otsikon lause on viroa ja viittaa siihen, että jokin tulee vanhasta tottumuksesta.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: See tuleb vanast rasvast

  1. Toby sanoo:

    Käsitykseni mukaan ”työhön” on hieman virallisempi muoto kuin ”töihin”. Itse ainakin käytän yksikköä, kun käytän esim. termiä ”tarvittaessa työhön kutsuttava työntekijä” työssäni (enkä töissäni). Monikossa se kuulostaa rahvaanomaisemmalta, mikä ei sopisi sofistikoituneeseen puheenparteeni.

    • agricocacola sanoo:

      Terwehdys, toweri!
      Varmasti löytyy nopeasti käyttöyhteyksiä, joissa työhön- ja töihin-muodot välittävät eri sävyjä ja merkityksiä. Se on yksikön ja monikon perustava ero.

      Kielessä on hyvin harvinaista, että yksikkö ja monikko ovat jollain tavoin synonyymisia. Paras esimerkki lienee sanat ”moni” ja ”monet”. Vertaa esimerkkejä: ”Monet tykkäävät sushista” ja ”Moni tykkää sushista”.

      Omassa esimerkissäni päivittelin nimenomaan ulkomaalaisille opetettavaa rakennetta ”mennä työhön”, jota äidinkieliset puhujat käyttävät voittopuolisesti monikollisena. Niinpä ”tarvittaessa työhön kutsuttava työntekijä” todennäköisesti kertoo kotiväelle menevänsä ”töihin”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s