Vanhassa vara etävanhempi

Linnaan kutsuttu sotaveteraani moitti nykypäivän kansalaisia saamattomuudesta. Esimerkkinä hän mainitsi riukuaidan teon, joka ei suomalaisilta enää luonnistu. Totta, mutta annetaanpa toisellekin osapuolelle suunvuoro.

Kulttuuri ja yhteiskunta ovat kokeneet mullistuksia sadan vuoden aikana. Jämähtäminen 1900-luvun alun ihanteisiin on taistelua tuulivoimaloita vastaan. Automaatio on korvannut perinteisiä miesten töitä, ja yhä kiihtyvämmällä tahdilla tulee uusia materiaaleja ja menetelmiä vanhojen tilalle. Eikä kaikkea tarvitse tehdä itse.

Kansalaisopistossa voi toki nostalgikko käydä tutustumassa perinteisiin puhdetöihin – vaikkapa tuulettamassa somen kuohuttamia aivojaan. Monilla sinänsä ihailtavilla taidoilla ei silti tee tänä päivänä tuon taivaallista tai helvetillistä.

Vastaavasti vanhempia ihmisiä saa neuvoa puhelimen ja tietokoneen kanssa, kun laite taas ”sekosi”. Nykymaailmassa olennaisempia taitoja voisi luetella loputtomiin, eivätkä ne liity pelkkään tekniikkaan. Eri ihmisryhmien syyllistäminen ja kaikenlainen vastakkainasettelu myyvät aina.

Nykyihmisillä olisi totta kai runsaasti opittavaa kädentaidoissa ja ennen kaikkea nöyrässä asenteessa ja omatoimisuudessa vanhoilta (varsinkin sodat kokeneilta) sukupolvilta. On suorastaan päätä huimaavaa ajatella, miten niukoilla eväillä ihmiset onnistuivat selviytymään mitä sietämättömimmissä oloissa.

Jos ydinsota joskus koittaa, pahimmassa pulassa ovat tietysti avuttomimmat nykyajan einessyöpöt, jotka eivät osaa sytyttää nuotiota tai lypsää radioaktiivisia lehmiä. Se on sitten heidän murheensa. Kädentaitajille on silloin kysyntää.

Nykyaika asettaa nikkaroinnillekin rajoituksia: vakuutusyhtiö vaatii vähänkään vaativampiin sähkö- ja putkitöihin paikalle alan ammattilaisen. Kymmeniä vuosia alalla ollut huoltomies kertoi, että moni työ, jonka hän ennen saattoi tehdä yksin, edellyttää nykyään kahta työntekijää. Toinen päivystää tietokoneen ääressä, kun toinen on varsinaisen työn kimpussa.

Nykyajan jälkiteollinen työelämä on moninaistunut ja kiire lisääntynyt. Osin tämä on itse aiheutettua. Kaikki on mediaa ja mediassa. Ihmisten pitää joka välissä jättää jälkiä ajatuksistaan, liikkeistään ja toiminnastaan, jotta he saavat janoamaansa huomiota. Elämää ei ole ilman jatkuvaa vuorovaikutusta maailman kanssa.

Toisaalta hyvinvointi ja vauraus mahdollistavat myös laadukkaan vapaa-ajan. Jos jollakulla on ylimääräistä fyrkkaa, miksei hän voisi tilata kodin siivousta ja käyttää vapautunutta aikaa vaikkapa tennistuntiin tai Chorizo-lihapullien vaivailuun? Sopiva leppoistaminen vähentää stressiä, jolloin kaikkien hyvinvointi lisääntyy ja olemme onnellisempia.

Rahansäästöä tulee helposti siinä, jos etsii sopivan metsätilkun, kaataa rungot, karsii ja katkoo ne, lastaa peräkärryyn, kuljettaa kotipihalle, pilkkoo polttopuiksi ja varastoi lopputuotteet verannan nurkalle, kunnes kuivuneet halot voi kuskata sisään ja viskata takan pesään.

Vaihtoehtoisesti voi kääntää katkaisimesta lämmityksen päälle. Ei se ydinsota ehkä huomenna syty. Edellä mainitusta puusavotasta vapautuneet kolme viikkoa voi käyttää vaikkapa kielten ja ohjelmoinnin opiskeluun tai muuhun hyödylliseen – tai sitten Pokémonien etsintään (kuten 90 %:lla ihmisistä).

Eikö ole myös ilahduttavaa, että nykyajan miehet ovat enemmän läsnä perheen arjessa? Nykymiehelle ei tuota tuskaa olla tukena jo synnytyksessä ja ryhtyä vaihtamaan kakkavaippoja, puhumattakaan kaikista kotitöistä, jotka jakautuvat jo varsin tasapuolisesti sukupuolten kesken.

Nuoret ovat aina helppo kohde sapiskoille. Mikä pyhäinhäväistys jos joku nuori mopoautoilisi vanhainkotiin saarnaamaan siitä, ettei vanha ikäluokka hallitse edes valokuvien siirtämistä kännykästä pöytäkoneelle? Moni vanhus ei ole välttämättä eläessään nähnyt edes USB-piuhaa. Mutta kukaan ei tuomitse heitä siitä, he ovat oman aikansa kasvatteja. Lapset tai lapsenlapset auttavat, jos he eivät osaa.

Joskus muistan lukeneeni vanhuksen tuskanparahduksen siitä, että nykynuoret eivät tunne tavallisia vanhoja sanoja. Esimerkkeinä olkoot riihi, värttinä ja kontrahti. Mutta sanatkin heijastelevat aikaansa. Jos sanat todella onnistuttaisiin jäädyttämään sinne 1950-luvulle, suomesta tulisi latina 2050-luvulla. Kieli muuntuu viestinnän tarpeisiin.

Ylipäätään nykynuorten kirjoitustaitoa moititaan jatkuvasti. Tästä on kiistatonta tutkimusnäyttöäkin. Toisaalta olen lukenut monien vanhusten tekstejä, joissa on kauniista kaunokirjoituksesta huolimatta karmeita yhdyssana- ja välimerkkivirheitä. Eikö kansakoulussa opetettukaan kirjoittamaan?

Bitcoinilla on aina kääntöpuolensa.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s