Tappouhkaus genrenä

Mitä kauppislainen sanoi humanistille? – Big Mac Cokiksella. Kissa vieköön, tämä postaus käsittelee vakavaa ilmiötä, tappouhkauksia. Humanismi ei ole mitään ituhippeilyä vaan tärkeää ja monipuolista tieteentekoa.

Suomessa tappouhkauksia ei ole pahemmin tutkittu, vaikka kyseessä on vilkas ja luovuuttaan pursuava genre, johon on vaikea olla törmäämättä. Riittää vain, että esität ikäviä mielipiteitä kiistanalaisista teemoista tai joku ei yksinkertaisesti tykkää sinusta.

Poliisi tutkii tappouhkausta yleensä silloin, kun sen katsotaan täyttävän laittoman uhkauksen tunnusmerkistön. Sen sijaan akateemisissa tutkimuspiireissä on ollut hiljaista. Helsingin yliopiston Helda-tietokannasta ei löydy aiheesta graduja. Theseus-tietokannasta löytyy terveydenhoitoalaan, perhe- ja parisuhdeväkivaltaan, lastensuojeluun ja kouluammuskeluihin keskittyviä opinnäytetöitä, joissa mainitaan jotain tappouhkauksista.

Tappouhkausten tutkinta on toki hankalaa, koska uhri pelkää henkensä edestä tai vähintäänkin ahdistuu moisesta pelottelusta. Jo pelkkä poliisille avautuminen voi tuntua uskaliaalta, joten partion vanavedessä paikalle porhaltavan kielitieteilijän haastattelututkimus olisi varmaan kohtuuton pyyntö.

Myös tutkittavaa materiaalia voi olla niukasti, pahimmillaan vain pelkistetty ”Sä kuolet” -päälause, josta on mahdotonta tehdä kattavia analyyseja. Uhkaajan henkilöllisyys jää usein pimentoon, sillä harva uhkailee omalla nimellään ja naamallaan. Myös uhkaaja todennäköisesti pitäisi lingvistille mykkäkoulua. Tee siinä sitten tieteellistä tutkimusta.

Tappouhkauksen kanavana voi toimia mikä hyvänsä: puhelinsoitto, tekstiviesti, pikaviestinviesti, sähköpostiviesti, perinteinen uhkauskirje (kuoleva alalaji) tai sanallinen karjahdus/kiljahdus.

Tappouhkauksilla on kaksi päätyyppiä.

Ensinnäkin tappouhkaus voi olla pelkkä tiedoksianto kintereillä olevasta hyökkääjästä. Uhkaajalla on vakaa aikomus surmata uhrinsa, joka voi vielä pyristellä pakoon.

Toiseksi tappouhkaus voi olla painostuskeino, jonka ideana on muuttaa kohdehenkilön toimintaa, kuten Muhammad-pilapiirrosjupakkaan liittyvien taiteilijoiden tappouhkailu, etteivät he enää halventaisi profeetta Muhammadia. Tällöin se on ikään kuin (viimeinen) varoitus: jos et lopeta, käy köpelösti.

Arkisempana esimerkkinä voi tappouhkauksia ladella vaikkapa rähinäviinaa kiskova riitaisa Esko, joka ei halua riitaisan avovaimonsa Miinan pakkaavan riitaisan pariskunnan riitaisia laukkuja heidän yhteisestä riitaisasta vuokrakaksiostaan. (Nimim. riitelyjä aikoinaan kuunnellut seinänaapuri.)

Myös poliitikot ja toimittajat saavat järkyttävästi uhkailua osakseen netissä, mikä on huolestuttavaa demokratian ja sananvapauden kannalta. Nämäkin kaksi esimerkkiä toimivat painostuskeinoina jonkin tavoitteen saavuttamiseksi: joko Miinan liikuttavaan kotiin palaamiseen taikka poliitikon tai toimittajan vaikenemiseen.

Uskon suurimman osan tappouhkauksista olevan eräänlaisia varoituslaukauksia, joita ei ole syytä tulkita kirjaimellisesti. Uhkaajan tarkoituksena on pikemminkin pelottelu tai pahimmillaankin ”vain” uhrin satuttaminen. Tämä ei tietenkään vähennä tappouhkauksen törkeyttä.

Missä menee tappouhkauksen raja, jos uhkausta ajattelee erityyppisten lauseiden jatkumona?

”Minä tapan sinut.”

Selvä TAPAus. Uhkaavuutta kasvattaisivat vielä tuomiohetkeen viittaavat päivämäärä ja kellonaika.

”Sinä kuolet.”

Rajatapaus. Tulkittavissa uhkaukseksi, mutta puhtaasti indikatiivilauseena totuudellinen. Me kaikki kuolemme jonain päivänä.

”Sinulle käy huonosti.”

Onko tämä tappouhkaus? Muistuttaa edellistä. Minullekin on käynyt huonosti, kun olen nukkunut töistä pommiin ja saanut pomolta huutia ja minulta on leikattu nukkumani osuus palkasta. En silti kuollut, saati että minua olisi tapettu.

”Nyt olet vainaa.”

Vähän poeettinen valinta vakavaan rikokseen. Uhkauksen toteuttamisajankohta on nykyhetki (aikamuotona preesens), mutta jotenkin uhkauksen kepeys tuo mieleen ”Nyt olet mennyttä” -tyyliset leikeissä ja peleissä käytetyt haastelausahdukset.

”Sinut pitäisi tappaa.”

Tappaminen joukkoistetaan nollapersoonalla – kuka tahansa tappakoon (joka taas olisi imperatiivi).

”Minun tekisi mieli tappaa sinut.”

Konditionaali latistaa tappamishaaveet harmittomaksi jossitteluksi. Ei kuitenkaan suositella sivistyneeseen argumentaatioon.

”Sinut tapetaan.”

Passiivi muistuttaa nollapersoonaa. Suomen passiivi on henkilöviitteinen, joten joko uhkaaja itse tai kenties joku hänen hännystelijöistään hoitelee homman. Uhkauksena melko raflaava.

”Minä tappanen sinut.”

Tapaluokkana harvinaisin: potentiaali. Uhkaaja jää empimään päätöstään.

Alatyyppejä voi keksiä lukemattoman määrän. Vakavasti otettavissa uhkausviesteissä tappouhkaukset ovat luultavasti luettavissa sekä edellä mainitun tyyppisinä suorina uhkauksina että rivien välistä nähtävinä piilouhkauksina.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s