Kyllä minä niin mieleni paalutin

Luin erään pienkustantamon teosta ja minua alkoi ärsyttää jatkuvasti toistuva paaluttaa-verbi. Lisäksi verbiä käytettiin poikkeavasti merkityksessä ’painottaa, tähdentää’. Kielitoimiston sanakirja kuitenkin paaluttaa, että verbiä käytetään kuvallisesti jonkinlaisesta varaamisesta.

Eräässä lentokoneista kertovassa toisen pienkustantamon tietokirjassa taas ei-ammattikirjoittaja (lentokapteeni) viljeli sulkumerkkejä joka (ainoassa) virkkeessä. (Joltisenkin näin.) Kustannustoimittaja ei ollut selvästi pannut tätä (ryöstöviljelyä) merkille ja keksinyt (vaihtoehtoisia) tapoja muotoilla lauserakenteita.

Tässä postauksessa ei ole tarkoitus sättiä pienkustantamoita, mutta kielenhuollon näkökulmasta ne usein kompuroivat isojen kustantamoiden kintuissa. Viime aikoina olen hämmästellyt, miten usein laatukirjoissakin lainausmerkki leijuu tekstipalstan ulkopuolella tai miten turvapaikkaprosessin pituisia virkkeitä jotkut harrastavat. Eikö kirjoittaja ota selvää, miksi Word herjaa punaista?

Miellän kirja-alan työntekijät kielen ammattilaisiksi, jolloin heiltä voi myös odottaa enemmän kuin mattimeikäläiseltä ja husseinheikäläiseltä. Jokaisen maallikon pitää osata helpot yhdyssanat, mutta vaikeimmat saa usein anteeksi. Kustantamoiden sen sijaan pitää marssia median kanssa kielen etulinjassa.

Yleisesti kirjoittajan olisi hyvä tiedostaa omat maneerinsa. Tähän auttaa se, että palaa oman tekstinsä ääreen vaikkapa nukutun yön jälkeen, lukee sen ääneen tai ottaa siitä tulosteen. Muistatko, kun koulussa opettaja pyysi sinua vaihtamaan koetta tai ainetta naapurioppilaan kanssa? Toinen silmäpari on editoinnille vielä parempi vaihtoehto.

Minullakin on tiedostoissa yhä vanha postauksenraakile vuodelta 2009, johon en ole vieläkään tyytyväinen. Ehkä saan sen julkaisukuntoon, kun se täyttää pyöreitä.

Suomen kielen opintojen ensimmäisellä kurssilla professorimme pyysi kutakin kirjoittamaan muutaman sivun esseen siitä, miksi olemme päätyneet opiskelemaan alaa. Paalutin esseessäni näin:

Pitkään jatkunut kieliharrastukseni yhdessä ammatillisten suunnitelmieni kanssa saivat aikaan kiinnostukseni suomen kielen opintoja kohtaan.

Professori alleviivasi koko virkkeen, koska piti sitä kömpelönä. Sana ”yhdessä” soljuu rinnastuskonjunktiona yhtä hyvin kuin norjalaishiihtäjän selitykset, jos tarkkoja ollaan. Ja niinhän me oltiin.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s