Sanakirjantekijät ovat raapineet toden teolla päätään. Sanaa ei voi määritellä tai kategorisoida fysikaalisesti tekemättä väkivaltaa. Puhutaan mm. avaruudesta, paikasta, kohdasta, alueesta, alasta ja väljyydestä. Jokerina pohjalla on vielä erikoinen määritelmä paikka jossa jotain tapahtuu. Mutta jos mitään ei tapahdu? Tila on jotain, mitä on kaikkialla, muttei silti varsinaisesti missään. Se ei ole yhtikäs mitään. Silti se on olemassa.
Ajatellaanpa tilavuutta, joka on sanamme lähisukulainen. Se sentään rajoittaa jotain, esimerkiksi pahvilaatikolla on jokin tilavuus. Entä jos tuo rajoitin poistetaan polkemalla pahvilaatikko maahan? Häviääkö äsken vallinnut tila? Vaihtaako se muotoaan? Jos ilma on tilaa mutta pahviaines ei, kuinka tiheää pitää aineen olla, jotta se muuttuu tilaksi?
Miksi tilaa voi olla vain kolmen ulottuvuuden mitassa? Voin kulkea äärettömästi pituus-, leveys- ja korkeussuunnassa. Miksi ne näyttävät päättyvän tähän? Ihmisen on mahdotonta rakentaa päähänsä useampia ulottuvuuksia, koska ne eivät mahdu hallitsevaan käsityskykyymme. Anteeksi vain, mutta jättääkö tämä enää tilaa ymmärrykselle?
Agricocacola 