Mikä on suomen kielen tila?

Jokainen suomen kielen parissa toimiva kohtaa ennen pitkää kysymyksen

Häviääkö suomen kieli?

Kysymys on ärsyttävä. Se tekee jo valmiin oletuksen: elämme kovia aikoja, ja suomen kieli jää tietysti englannin jalkoihin. Mutta suomen kieli on ollut paljon ahtaammallakin, milloin idästä, milloin lännestä, milloin idästä ja lännestä. Tässä sitä kuitenkin porskutellaan.

Tutkaillaanpa pikaisesti joitakin eloisan kielen edellytyksiä.

1. Riittävä puhujamäärä. Löytyy. Meitä on huimat viitisen miljoonaa. Pienimpiä elinvoimaisia kieliä puhuu muutama sata ihmistä. Miten se voi olla mahdollista? Tekemällä siitä mahdollista, ei vaikertamalla ja voivottelemalla.

2. Virallinen asema. Löytyy. Suomi on Suomen virallinen kieli. Sillä tehdään politiikkaa, ja sillä saa palvelua kaikkialla yhteiskunnassa. (Suomella on lisäksi EU:ssa virallisen kielen asema.) Usko tai älä, mutta suomea opiskellaan eri puolilla maailmaa myös harrastuksen tai hyödyn vuoksi.

3. Kirjallinen kulttuuri. Löytyy. Suomeksi julkaistaan jopa puhujamääräämme nähden hengästyttävän paljon lehtiä, kirjallisuutta ja tietysti erilaisia verkkotekstejä. Kielemme elää siis vahvasti kirjallisena, mutta ei suullisessakaan kulttuurissa ole moittimista. Ulkomaalainen ystäväni ihmetteli, miten Suomessa tulee jatkuvasti uutisia joka radio- ja tv-kanavalta.

4. Koulutus. Löytyy, mutta parannettavaa. Suomeksi voi vaivatta opiskella esikoulusta aina korkeakouluun saakka. Suomen kieltä käytetään elävästi jokaisella elämänalalla. Ainoa puute on tieteen kielen vähittäinen etääntyminen: korkeimmankin sivistyksen pitää olla saatavissa myös suomeksi. Nykyään valtaosa esim. yliopistojen väitöskirjoista julkaistaan englanniksi, mutta mihin unohtuu suomalaisen yleisön tiedonnälkä?

5. Arvostus. Löytyy, mutta parannettavaa. Tähän kohtaan ei yleensä kiinnitetä huomiota, vaikka se saattaa olla tärkein kaikista. Jos kielen arvoa ei ymmärretä ja sen käyttöä aletaan jopa paheksua, merkit enteilevät lopun alkua. Suomen kieli voi kuitenkin paksusti edellä luetelluista syistä: suomeksi räpätään ja rakastetaan, runoillaan ja rokataan.

Se pieni väheksyvä rutina, jota kuulee aina sieltä täältä, on silkkaa kärpäsen surinaa, kun valtaosa suomenpuhujista tunnustaa kielensä arvon. Eikä tässä muuta tarvitakaan.

Kirjallisuutta

Suomensuojelija-kirja ja blogi (Lari Kotilainen)

Suomen kielen tulevaisuus -toimintaohjelma (Kotus; pdf-muotoisena)

Kategoria(t): Luokittelematon Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s